Norjalainen nykykirjailija Jon Fosse sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2023, ja häntä pidetään yhtenä nykyajan merkittävimmistä norjalaiskirjailijoista. Fossen teoksia on käännetty yli 40 kielelle.
Jon Fosse tunnetaan erityisesti näytelmistään, joita esitetään ympäri maailman, mutta hänen proosatuotantonsa on vähintään yhtä kiinnostavaa. Wsoy reagoi nopeasti kirjailijan Nobel-voittoon, ja on julkaissut suomeksi pienoisromaanin Aamu ja ilta (Katriina Huttunen 2024). Seitsemänosaisesta Septologia -teoksesta on ilmestyneet niteet Toinen nimi (osat I-II, 2025) ja Minä on toinen (osat III-V, 2026). Ensi syksynä ilmestyvä Uusi nimi päättää sarjan.
Aloitin tutustumiseni norjalaiseen nobelistiin pienoisromaanilla Aamu ja ilta.
On Encoren aika.
Syntymän ja kuoleman saari
Aamu ja ilta on kirja ihmisestä karun luonnon keskellä. Jos ajattelit, ettei Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maijaa karumpaa elinpiiriä voi löytää, Aamu ja Ilta vie sinut Norjan ulkosaarille. Siinä ympäristössä hän kertoo kalastaja Johanneksen tarinan.
Aamu ja ilta on pienoisromaani kahdessa näytöksessä, joille olisi pakko antaa otsikot ’Syntymä’ ja ’Kuolema’, jos kirjan aihe pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen. Otsikoita ei kuitenkaan kannata etsiä.
Jos kuvittelit, että syntymä ja kuolema olisivat tarkkoja hetkiä ihmisen elämässä, ajattele aamua ja iltaa rannattomalla merellä. Ennen näkemääsi auringonnousua aamu on jo sarastanut toisaalla. Ja ilta painunut yöksi ennen kuin silmäsi lakkaavat näkemästä.
”En en, Olai sanoo
ja hän tuntee miten häntä kuumottaa ja kylmää ja iho nousee kananlihalle ja onni läikähtää hänen lävitseen ja purkautuu ulos kyynelinä silmistä kun hän kiiruhtaa lieden luo ja alkaa kauhoa kiehuvan kuumaa vettä kaukaloon, niin kuumaa vettä kuin olla ja voi, Olai ajattelee ja kauhoo lisää kuumaa vettä kaukaloon ja hän kuulee kun vanha kätilö Anna sanoo että eiköhän se riitä, kyllä se nyt riittää… (s. 7)
Aamu ja ilta on teos, joka hätkähdyttää ensin kerronnallaan. Sisäinen monologi, jota Fosse kiihdyttää tajunnanvirraksi jo ensimmäisellä sivulla, Johannes-vauvan synnytyksen kuvauksessa, voi tuntua monista oudolta. Vakuutan kuitenkin, että lukemista kannattaa jatkaa. Sen kieliopin oppii parin ensimmäisen sivun aikana. Pisteitä teoksessa ei ole ensimmäistäkään, mutta pilkut sentään löytyvät. Pilkuista tarina jatkuu aina. Lukemisen helpottamiseksi osan niistä voi kuitenkin vapaasti lukea pisteeksi.
Myös kirjan sanasto on riisuttu kaikesta turhasta. Niin ensimmäisen kuin toisen osan näkökulmahenkilöt (Johanneksen isä Olai ja Johannes) ovat kalastajia, jotka elävät elämänsä syrjäisellä, muutaman asukkaan saarella. Maailma – karu saari ja ääretön meri – avautuvat heidän tajuntansa kautta. Oppimattomien ja kirjoja lukemattomien sanoilla Fosse kertoo meille niin työstä kuin vaimon hakemisesta ja rakastamisesta, kaloista ja veneistä ja ystävyydestä saman saaren toisen kalastajan, Peterin kanssa. Mukana on myös usko, niin kuin Olai ja Johannes sen ymmärtävät, yhtä aikaa etäisenä ja outona, mutta samalla läsnä kaikessa.
Näistä eväistä Fosse kirjoittaa kaksiosaisen pienoisromaaninsa.
Yllätys
Aamu ja ilta on teos, jonka jokaisen lukijan pitäisi päästää yllättämään itsensä, ja siksi siitä pitää kirjoittaa myös kritiikissä niin, ettei liikaa paljastu.
Minuun teos jätti useammankin pysyvän muistijäljen.
Ja jokainen kirja, joka saa lukijansa samaistumaan sen ihmisiin tai tilanteisiin, tekee meistä enemmän ihmisiä.
”… hän ei enää ymmärrä itseään, mutta kai hänen on pakko mennä takaisin ulkohuoneeseen, hän ajattelee ja hän menee takaisin sisään ja hän seisahtuu katsomaan pyöräänsä, kahta saavia, puisia pukkeja , ja seinällä riippuvia haravia ja lapioita… (s. 36)
Toisen osan alussa Johannes menee tarkistamaan vajaan tuttuja esineitä, eikä enää ymmärrä niiden merkitystä ja painoa. En voinut olla lukematta kohtaukseen isääni ja hänen muistisairauttaan. Osassa Johannes tapaa myös jo vuosia aikaisemmin kuolleen naapurinsa, parhaan ystävänsä Peterin, ja lähtee tämän kanssa länsipoukamalta kalastamaan taskurapuja. Miesten elämänpituinen ystävyys on luonnosteltu herkin, elämää ymmärtävin viivoin.
Ja siis se yllätys? Sen jätän jokaiselle lukijan itse löydettäväksi.
Jon Fossen Aamu ja ilta kertoo elämästä, verevästi ja todesti.
