Kuolemanloukku (2022) on Matti Laineen kuudes Elias Vitikka -dekkari. Kirja on ensimmäinen tutustumiseni Laineeseen kirjailijana – ja olipas virkistävää! Luen näitä lisää.
Suomen kieleen vakiintunut dekkari-sana tulee englannin sanasta detective story. Laineen dekkareiden päähenkilö, Elias Vitikka, on kyllä “etsivä” siinä missä muutkin, mutta genren mukainen hän ei tosiaankaan ole. Hän ei ole poliisi, yksityisetsivä eikä edes toimittaja, vaan nyt eteemme kävelee rikollinen, ja rikollisenakin hän tuntuu olevan rankinta laatua: älykäs opportunisti, joka raivaa kilpaililijat pois tieltään. Paha saa Kuolemanloukussakin palkkansa, mutta Vitikan ehdoilla.
Vitikka on siis roisto, mutta millainen. Kirsi Hietanen (Kirsin kirjanurkka) kirjoittaa osuvasti arviossaan ensimmäistä Vitikka-sarjan dekkarista, Pahojen miesten seura (2012):
“Elias on mielenkiintoinen hahmo. Kaveri vaikuttaa sympaattiselta ja fiksulta, oikeudenmukaiselta ja rehdiltä, mutta silti hämäräbisnekset houkuttelevat häntä suunnattomasti ja hän huomaa olevansa niissä oikein hyvä.”
Pahojen miesten seurassa Vitikka esitellään Taksirenkinä keikkaa tekevänä entisenä jääkiekkomaalivahtilupauksena, ja roiston opinnot vasta alkavat.
Kuolemanloukon alussa sama Elias vapautuu kahden vuoden talousrikostuomiosta Suomenlinnan avovankilassa. Hänen firmansa, yksinkertaisesti Firma, on ollut alihankkijana Tukholman kartellille, joka on välittänyt varastettuja luksusveneitä muunneltavaksi keski- ja etelä-Euroopan markkinoille. Vitikka on narahtanut kiinni, ja Firman toimintaa jatkaa hänen alaisensa Niila ja Mira. Rikollisten maailmassa pätee kuitenkin luonnon lait, vahvemman lait. Mikään ei ole pysyvää, ja Elias Vitikan on raivattava jälleen tilaa omalle reviirilleen. Siinä leikissä on osattava tappaakin tarvittaessa ja silmää räpäyttämättä.
Mutta kuinka ollakaan, pääsemme samalla lukemaan herkästä isästä. Elias on kaivannut kaksi vuotta perhettään, avovaimoaan Sonjaa mutta erityisesti lapsiaan, teini-ikäistä Tobiasta ja alakouluikäistä Alisaa. Hänen työnsä ei ole säästänyt perhettäkään, ja Kuolemanloukussa he joutuvat suoraan hengenvaaraan. Syyllisyyden kalvama Vitikka käyttääkin kaikki gangsterintaitonsa pelastaakseen perheensä hengen.
Kaikkiaan Kuolemanloukku on hauska ja kiehtova yhdistelmä pehmoisensuloista ihmissuhdedraamaa ja kovaksikeitettyä rikosromaania. Kuin paradoksin tiivistymänä kirjan rajuin kohtaus liittyy Nökö-possuun, jonka Aliisa on unohtanut kotiin, ja jota Elias Vitikka joutuu hakemaan.
Mitäpä sitä ei ihminen tekisi lastensa eteen.
