Helsingin kirjamessut 2024 rikkoi tänä vuonna kaikki aiemmat kävijäennätyksensä. Messuilla – sekä sen yhteydessä järjestetyillä Ruoka- ja viinimessuilla kävi neljän päivän aikana huimat 98 000 vierasta. Kirjamaan Liisa ja Lassi tunkeutuivat sekaan. Hyppäsimme ihmismereen – tai Liisan sanoin ’syvään päätyyn’ – päivistä hulluimpana, lauantaina.
Koetamme nyt parhaamme mukaan purkaa kokemaamme tapahtumapäiväkirjassa. Mitä jäi käteen? Mitä lähti matkalta kotiin? Mikä oli arvokkainta, kuka viisastui ja missä asiassa? Mikä oli messukokemuksessa parasta?
Alla on tapahtumapäiväkirja suomalaisen kirjasyksyn suurimmasta tapahtumasta.
10.00: Tuhatkolmesataayhdeksänkymmentäneljä kirjaa
Helsingin messukeskuksen päähalli on mittasuhteiltaan uskomaton paikka. Se on paikka, johon yhdenkään introvertin kirjailijan ei pitäisi koskaan eksyä. Silti heitä on paikalla satoja, puhumassa kirjoistaan ja kirjallisuudesta, molemmilla kotimaisilla kielillä.
Kirjamaa laski viikko sitten, että syksyllä 2024 suomlaiset kustantajat julkaisevat 1394 uutta kirjaa. Onkohan jokainen niistä paikalla tänään? Otavan ja Bonnierin kirjataloilta puolet, loput keskisuurilta ja pieniltä kustantamoilta?
Aamun ensimmäinen vartti kirjameressä on päivän kevein. Nuoret myynnin ammattilaiset ovat saaneet jo kassakoneet avattua. Joku asentaa vielä uutta kassarullaa, toinen availee maksupäätettä. En häiritse heitä työssään.
Kävelen Otavan osaston halki Gummeruksen suuntaan…
… enkä tietenkään muista valokuvata, kun ensimmäinen kirjan kansi alkaa jo heruttaa. Anni Kytömäen Mirabilis -teokset on koottu korkeaksi torniksi. Haluan arvostella tuon teoksen. Tiedän, että Saara haluaa myös, Anna-Maija haluaa. Jätän arvostelukappalepyynnön myyjälle. Teoksen saa lähettää meille myös pdf:nä. Tieto on myyjälle uusi.
Viivähdän Gummerruksella vielä hetken. Anneli Kannon Rottien ruhtinas ja Milka Luhtaniemen Tauoton tervehtivät minua vieretysten. Tuttuja ja tärkeitä teoksia molemmat, kuten kirjailijansakin.
10.30: Lukijat
Helsingin kirjamessujen osastokartta on tehty vuosien kokemuksella ja se toimii kuin Pariisin metro. Messukansan täyttäessä vääjäämättä hallin keskustaa matkaan länteen Töölön ja Töölönlahden lavoille. Lauteilla on Kirjasomettajia aiheena Suloinen nostalgia. Jokaisella lukijalla on aina oikeus kadota omaan mikä-mikä -maahansa. Ja niinkuin kaikessa rakkaudessa, miten turhaa sitä onkaan sanoittaa muuten kuin tunnesanoin.
Käväisy Kirjasomen kohtaamispaikalla saa minut mietteliääksi. Kustantajat ovat voineet tuoda paikalle uutuuskirjojaan, mutta niitä ei saa viedä mukanaan.
Miksi kirjamessut kaikkialla, missä niitä vain järjestetäänkään, eivät voisi olla arvostelukappaleiden jakelualustoja. Asialle täytyy tehdä jotakin…
12.00: Mieleviä hidalgoja ja ensimmäisen aallon feministejä
Lämpimät muistot läikähtävät mieleeni, kun kuljen virran mukana takaisin Wsoyn osastolle. Mielevä hidalgo Don Quijote taistelee jälleen maailman vääryyksiä vastaan. Virginia Woolf kirjoittaa maailmanhistoriaa uusiksi rakastettunsa kautta.
Wsoy sekä toisessa kuvassa Basam Books tekevät sitä kulttuurityötä, joka saa messuhälyn laantumaan pitkäksi ajaksi. Maailmankirjallisuus ja sen klassikot – Millainen vastavoima se voisikaan olla nykyiselle uuslukutaidottomuudelle, jossa valheet uppoavat yhä syvemmälle kollektiiviseen tajuntaamme, ja maailmanpolitiikka menee kohti yhä pelottavampia kehitysuria.
Avoin mieli, tieto, lähdekriittinen ajattelu, uteliaisuus erilaisuutta kohtaan, keskustelujen kautta saavutettava ymmärrys, harkintakyky, empatia – Kuka kertoisi, että tämä kaikki on kannettu meille jokaiselle ilmaiseksi jo vuosisatojen ajan pienellä rahalla kirjallisuuden klassikoissa.
13.00 Pienet kustantamot, suuret kirjat
Valokuvaaminen unohtuu jälleen, kun löydän pienten kustantamoiden osastolle. Kuka tuntee: Aporia, Impromptu, Moebius, Huippu, Enostone, Myllylahti, Punainen Silakka, Sitruuna, Stresa… Saan vierähtämään kokonaisen tunnin Kirjamessujen ulkokehällä, osastoilla, jotka eivät pursua kirjoja, mutta joiden jokainen kirja kutsuu tarttumaan siihen ja lukemaan, kuinka kerronta pitää polkaista käyntiin. Eivätkä nämä kertojat ole ketään amatöörejä. Ursula K Le Guin on nimetty yhdeksi tieteiskirjallisuuden Grand Mastereista, Vladimir Nabokov on venäjän kirjallisuuden klassikkokirjailija, Simone Buchholtz Saksan ja Keiko Higashino Japanin tunnustetuimpia rikoskirjailijoita.
Mukaani pienten kustantamoiden osastoilta lähtee seitsemän arvostelukappaletta. Arvostelen nämä teokset Kirjamaassa vielä tämän syksyn aikana.
15.00: Asian ytimessä kustannustoimittaja
Kello viisitoista olen palannut jälleen jonkin minua suuremman johdattelemana Töölö-lavan luokse. Kirjailija Hanna Ryti haastattelee Gummeruksen Niina Miettistä ja Poesian Mikael Bryggeriä. Tästä minä pidän ja tunnelma on lämmin. Kaupallisuuden häly on kaukana takanani, kun koko katsomo pohtii, millainen on kirjailijan ja kustannustoimittajan kohtaaminen. Yhtä kirjailijatyyppiä, yhtä toimittajatyyppiä ei kukaan etsi, mutta nopeasti käy ilmi, että toimittajan ammattitaitoa on antaa työlle ja vuorovaikutukselle aikaa.
Yhden Niina Miettisen lauseen kirjoitan ylös puhelimeeni, ja laitan sen tähän kursiivilla, koska se määritelee mielestäni varsin täydellisesti, mitä kirjailija on: Kirjailija on kirjoittava ihminen.
Helsingin kirjamessut ovat parhaimmillaan silloin, kun ne lakkaavat messuamasta ja tekevät sitä, mitä kansalaisopistojen ja kirjastojen lukupiirit. Tulevat kirjan kanssa lähelle lukijaa. Juuri tällaisen kokemuksen kävin hakemassa Töölö-lavalta.
16.30: Tässä joukossa hyvä olla
Kirjamessujen tungos jatkuu pitkälle iltapäivään. Vaimoni, joka on kiertänyt toiset osastot ja lavat, tekstaa, että voisimme tavata 16.30 Kruunuhaka-lavalla. Katson ihmismerta edessäni. Tuon kaiken lävitse minun täytyisi jälleen päästä.
Ja silloin se iskee, tietoisuus siitä, että tässä ruuhkassa ja kaaoksessa minun on hyvä olla. Ihmiset nostavat pinosta yhä uusia kirjoja, lukevat keskittyneesti esittelyt kirjan takakannesta, kääntävät varovasti ensimmäisen sivun esiin. Tuolla tutkitaan filosofiaa ja tuossa käännellään lasten kuvakirjan sivuja. Mikään inhimillinen ei ole tälle porukalle vierasta. Aika makee jengi!
Otan sitten suunnan messualueen pääkäytävää myöten kohti kruunuhaka-lavaa. Siellä keskustellaankin kiinnostavimmasta aiheesta, mitä kuvitella saattaa: tulevaisuudesta, tekoälystä ja demokratiasta. Keskustelun järjestäjänä on Into-kustannus ja puheenjohtajana Jouko Muuri
Keskustelijoista päällimmäiseksi mieleen jää entinen europarlamentaarikko Mia-Petra Kumpula-Natri, joka valaa meihin uskoa, että Eurooppa ja Euroopan Unioni voi vielä hallita tekoälyä ja pelastaa demokratian. Euroopan unioni teki maaliskuussa 2024 maailman ensimmäisen lainsäädännön tekoälyteknologian sääntelemiseksi.
Kumpula-Natri korostaa useaan otteeseen, miten meidän pitää uskoa ja luottaa tiedonjanoiseen, omilla aivoillaan ajattelevaan ihmiseen. Sen paras esimerkki olemme me, kirjamessujen keskusteluja seuraava yleisö.
