Juan Jacinto Munõs-Rengelin Königsbergin kyky rakastaa on yllätysten kirja, jota on lähes mahdoton luokitella. Se voisi olla dystopia, ellei se saisi lukijaansa nauramaan. Se voisi olla tragedia onnellisella lopulla. Lähimpänä kirjan eetosta voisi olla veijariromaani – Paitsi että kirjan päähenkilöstä Paul Königsberistä ei kyllä oikein tahdo olla sankariksi.
Königsbergin kyky rakastaa on villiä nykykirjallisuutta, jonka lähimmät verrokit ovat Jose Luis Borges ja Italo Calvino. Calvinon Jos talviyönä matkamies oli nuoruuteni suuria lukuelämyksiä. Kyllä, molemmissa leikitään tarinalla ja lukijan odotuksilla.
Virkamies ja kello
Munõs-Rengelin romaani kertoo new-yorkilaisesta virkamiehestä, Paul Königsbergistä, jolle tarkat päivärutiinit ovat olleet jo vuosikymmenien ajan kaikki kaikessa. Tämän antisankarin työpäivä jakautuu seitsemään minuutilleen aikataulutettuun osaan, joiden aikana hän käsittelee virastonsa papereita, aterioi ja käy vessassa. Aikataulunsa ansiosta hän on viraston ylivoimaisesti tuottavin työntekijä, ja samalla kaikkien kollegoidensa huvin, ihmetyksen aihe. Hän olisi työpaikkakiusattu, ellei hän olisi teflonia tuolle kiusaamiselle. Vedonlyönnin kohde hän kuitenkin on.
Mutta tuo kyky rakastaa. Sen ensimmäinen ilmentymä on Doris Hillman, jota Königsberg on rakastanut yli kaksikymmentä vuotta. Koko tuon ajan Doris on työskennellyt samassa toimistossa, näköyhteyden päässä, ja koko tuona aikana sankarimme ei ollut vaihtanut sanaakaan hänen kanssaan.
Sitten tapahtumat alkavat vyöryä. Eräänä aamuna Doris Hillman ei enää saavu työpaikalleen, ja muutaman päivän päästä kadonneita alkaa tulla lisää, kaikkialla New Yorkissa. Käy ilmi, että avaruusolennot ovat valtaamassa kaupunkia ja kenties koko maailmaa. Ensimmäiset mellakat puhkeavat Quenssin kaupungiosassa, ja nopeasti ihmispopulaatio korvautuu avaruusolioilla kaikkialla New Yorkissa. Työtekijät Königsbergin virastossa jättävät tulematta työpaikalle, ja ihmiset taistelevat kaduilla avaruusolioita vastaan. Barrigadeja rakennetaan ja vihreät säteet tappavat ihmisraukkoja armotta.
Kaiken tuon kaaoksen keskellä Paul Königsberg ei luovu minuuttiaikataulustaan. Hän kävelee taistelujen läpi töihin, ja jos silta Manhattanin saarelle sortuu, hänellä on aina vaihtoehtoinen reitti. Ja kun hän lopulta on New Yorkin viimeinen ihminen, hän ei silloinkaan luovu rutiineistaan. Hän ei luovu niistä senkään jälkeen, kun avaruusoliotkin katoavat oudosti kaupungista, eikä siellä ole enää ketään. Kaupat ovat yhä täynnä tavaraa, mutta kukaan ei vastaanota rahaa. Mitä tekee Königsberg? – Kirjoittaa velkakirjan, jossa pyytää kauppiasta lähettämään hänelle laskun hänen ottamistaan ostoksista.
Absurdia, inhimillistä
Edellä kerrotusta käy varmasti jokaiselle ilmi, että olemme absurdissa maailmassa. Absurdi olisi kuitenkin tyhjää, ellei Munõs-Rengel houkuttelisi lukijaa päähenkilönsä puolelle. Sen hän toden totta tekee: Paul Königsberg on kuin onkin sankari. Ihmiskunta hänen ympärillään kuolee – vaan ei virkamies Königsberg.
Tarina etenee, mutta olisi väärin tehdä siitä tätä enempää juonipaljastuksia. Riittää kun kerron, että Munõs-Rengel lainaa lukuisista katastrofiromaaneista ja elokuvista tuttua asetelmaa. Kun kaupunki autioituu, kaikki ihmiset eivät suinkaan kuole. Lähiöistä hiipii Manhattanille vähitellen elonmerkki jos toinenkin. Tietyn kadunkulman kerrostalon verhot ovat tänään eri asennossa kuin eilen, ja kaupungin pääkirjaston kellarista kuuluu kolinaa. Pian myös Königsberg tutustuu kahteen uuteen ihmiseen, joita hän joutuu auttamaan – Ja kyky rakastaa alkaa saada uusia merkityksiä.
Juan Jacinto Munõs-Rengelin pieni, 160 -sivuinen romaani on älykäs romaani, joka jättää lukijansa hyvälle tuulelle.
Ihminen kaipaa onnellisia loppuja!
JUAN JACINTO MUÑOZ RENGEL (s. 1974) on sekä kotimaassaan että kansainvälisesti palkittu espanjalainen kirjailija. Häntä on verrattu sekä Jose Luis Borgesiin että Italo Calvinoon, ja Nobel-palkittu José Saramago on ylistänyt hänen tuotantoaan. Malagassa syntynyt mutta Madridissa asuva Muñoz Rengel on julkaissut tähän mennessä kolme romaania ja useita novellikokoelmia.
