Kulunut vuosi oli pahin kaikista. Maailma oli täynnä sotaa ja murhetta, ja kaiken päälle levittäytyi valheiden ja epätotuuksien sakea verkko. Kertojiksi kelpasi kuka vain. Mitä hullumpaa tarinaa kerrottiin, sitä todennäköisemmin se toistettiin kohta jo totena.
Sen kaiken keskelle tipahtaa nyt joulu. Yksi piispa ja yksi patriarkka puhuivat juuri televisiossa uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Niin kuin ennen vanhaan.
Oli pakko istahtaa ja yrittää ymmärtää.
Uskossa en ollut lapsenakaan, enkä ryhtyisi siihen nytkään, eikä mikään ole turhempaa kuin turha toivo. Ja rakkaus kuin kynttilä, liian yksityinen, tuulelle herkkä.
Etsin siis sanoja, jotka selittäisivät koko maailmaa oikein, tai ainakin omaani.
Kallion kokoisia sanoja.
Kolme sanaa
Vertaisarviointi, tuo kaikkien tieteenalojen perusta: Mitään et voi väittää yksin, vaan se on myös toisen todistettava ennen kuin sen voi julistaa todennäköiseksi.
Empatia, tuo arjen tärkein rakennuspuu: Toisen huomioiminen on niin kuin kiitos ja anteeksi ja olkaa hyvä, jotka tekevät jokaiselle pelkkää hyvää.
Maltti, tuo tyhmemmänkin turva: Ei sanotakaan, mitä sylki ensimmäisenä suuhun tuo, vaan kuunnellaan ja mietitään. Jos sitten sanotaan tai kirjoitetaan, osallistutaan johonkin, ovat sanat punnittuja ja rakentavia.
Lisää sanoja
Kun siis huomenna Suomen Turku julistaa joulurauhan, mikä voisi olla ateistin evankeliumi, ateistin ilo ja rauha ja usko parempaan huomiseen?
Jokainen etsiköön omat sanansa, hiljentyköön ja löytäköön tarinan, joka tuntuu omalta.
Joka ymmärtää etsiä sanoja kirjoista, hänen kannattaa kokeilla useampaa. Kun lähdet nyt kirjastoon, ehdit vielä hakemaan.
Vahvat suositukseni joulun ajan lukemistoksi:
- Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus
- Jannie Regnerus: Pilvipaviljonki
- Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
- Olli Jalonen: Poikakirja
Kirjamaa toivottaa kaikille ystävilleen rauhallista joulun aikaa!
