”Tietää heti, minne on saapunut. Täällä ei tuulen ja sinun välissä ole mitään.”
Kaupunkilaistunut kertoja palaa kotiseudulleen, hiipuneelle tehdaspaikkakunnalle. Se sijaitsee maassa, jossa kuuleman mukaan kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet.
Kukaan ei ole odottamassa kertojaa lapsuudenkodissa. Silti hän ei ole yksin. Joku tai jokin vahtaa häntä tässä linnoituksessa, ja vähitellen aikuinen ja lapsi sekoittuvat liiankin elävien muistojen kivityksessä. Isän jättämää kohtuutonta taakkaa ei todellakaan ole kannettu loppuun.
Pienen budjetin sotaelokuva on armottoman suora romaani luokasta ja arvottomuudesta. Sen synkkä huumori kätkee rauniot, joiden alla asuu lapsi.
”Te käsittelette lapsuuttanne ja kokemuksianne. Käsittelette, mitä se on. Täällä päin käsitellään ainoastaan terassilaudoitus, ammuttu eläin, aseenkantolupa, ei muuta.”
