Anne Leinosen jo viime vuosituhannella alkanut monipuolinen kirjailijanura on monella tapaa poikkeuksellinen. Sen mittaaminen pelkästään julkaistujen romaanien määrällä (Yli kaksikymmentä romaania, kustantajina Wsoy, Atena, Osuuskumma, Lind&co…) tekisi vääryyttä Leinosen kirjailijanuralle, koska novellit ovat ehkä kuitenkin hänen kirjailijantyönsä tärkein tekstimuoto.
Olisi myös väärin puhua Anne Leinosesta vain kirjailijana, koska hän on vaikuttanut 2000-luvun spekulatiivisen fiktion kehitykseen merkittävästi myös muulla toiminnallaan. Hänen vuonna 2005 perustamansa, novellien julkaisuun keskittyvä Usva -verkkolehti, ja vuodesta 2007 hänen kotonaan järjestämät kirjoitusleirit ovat tarjonneet yhteisön, vertaistuen ja median kymmenille spekulatiivisen fiktion kertojille.
Hylättyjen novellien universumi on kiinnostava kokoelma kirjailijan novelleja kolmen vuosikymmenen ajalta. Vain harvasta kirjasta voi sanoa, että se juttelee lukijansa kanssa. Hylättyjen novellien universumi tekee kuitenkin juuri sitä. Leinonen on kirjoittanut jokaisen novellin perään saatteen, jossa hän kertoo tekstin syntyhistoriasta ja tavoitteistaan sen kanssa. Kirjan0 asiaosuus, kolme esseetä kokoelman lopussa, avaa myös reittejä kirjailijan omiin luovuuden lähteisiin.
Kaikki tämä meta-aineisto palvelee hienosti yhtä asiaa. Lukija voi poimia siitä juuri omakseen tuntemia ajatuksia, ja soveltaa niitä omaan kirjoittajantyöhönsä.
Tekstien anarkiaa
Hylättyjen novellien universumi -teokseen on koottu kaikkiaan yksitoista novellia 2000-luvun alusta tähän päivään. Kattaus on monenkirjava, ja se roiskuu hetkittäin surutta myös spekulatiivisen pöydän reunojen yli. Tekstien yhteinen tekijä on kirjoittamisen ilo. Valmiille tekstille on tämän jälkeen etsitty media, jossa sen saa lukijoiden käsiin. Monesti se on ollut verkkolehti tai pienlehti; tai jos sellaista ei ole ollut tarjolla, kirjailija on pusannut oman fanzinen. Monet tekstit ovat saaneet ensijulkaisunsa myös nimimerkin takaa.
Kolme esimerkkiä kokoelman alusta: Kaiku julkaistiin 2003 Paperiarkki -kirjoittajafoorumin antologiassa, Minun katseeni lävistää sinut aiemmin Portti-lehdessä 2007 ja Sinisen perhosen nainen Juri Nummelinin (Turbator) kokoamassa teoksessa Sherlock Holmes Suomessa (2010).
Antologian tai kilpailun teema on selvästi ohjannut niin novellin juonta kuin sen käsittelytapaa. Kassi -novellilla Leinonen on osallistunut esimerkiksi Kouvolan Dekkaripäivien kirjoituskilpailuun. Naturalistisessa novellissa ei ole spekulatiivisesta jälkeäkään, mutta kauhuefektin novelli tavoittaa. Monesti kirjailija ilottelee myös populaarikulttuurin kuvastolla. Hän tunnustaa esimerkiksi ahmineensa nuorena Tex Willer -länkkäreitä.
Kokoelmaan osuu pari hutiakin, novellia, jotka eivät osu omaan kirjalliseen makuuni – mutta niin pitääkin. Jokaisella valitulla novellilla on ollut oma syynsä, miksi se on tullut ’unohdetuksi ullakolle’, mutta yhtä oikeutetusti niillä jokaisella on oikeus esittäytyä kokoelmassa juuri sellaisena kuin ne aikanaan syntyivät. Tekstien kirjavuus on Unohdettujen novellien universumin vahvuutta.
Kirjailijana Anne Leinonen kirjoittaa metafiktiota, useimmiten myös mojovasti kieli poskella. Siksi Hylättyjen novellien universumi on myös lahja sille, joille spekulatiivinen fiktio on sanaparina ollut vieras. Miten olisi satu uudelleen kokattuna? Satu, jonka sankari, velho ja lohikäärme ovat lopen kyllästyneitä ikiaikaisiin rooleihinsa, ja käyvät siksi kapinaan käsikirjoittajaansa vastaan.
Kaikkea tätä voi olla kirjoittaminen ja kirjailijan työ.
