- Gene Wolfe: Soturi sumussa, Moebius 2023, suom. Heikki Karjalainen
Kreikkalainen antiikki oli urheiden soturien, estottoman rakkauden ja ihmisten muodon ottavien jumalien ja puolijumalien maailmaa. Tästä maailmasta kertoo amerikkalaisen Gene Wolfen viime vuonna suomennettu fantasiateos Soturi sumussa. Teos aloittaa Latro-nimisen barbaarin ja sotilaan elämästä kertovan trilogian. Sen toinen osa, Areten soturi, ilmestynee vielä tämän vuoden loppuun mennessä. Nyt luetun perusteella jatkoa kannattaa odottaa.
Spekulatiivista historiaa
sanan varsinaisessa merkityksessä
Teoksen alkusanoissa kirjailija väittää teoksen perustuvan British Museumin kellareista löytyneeseen uurnalliseen koskemattomia papyryskääröjä, joita museo oli pitänyt arvottomina. Useiden käsien kautta kääröt olivat päätyneet Sothebyn huutokauppaan, jossa ne oli luetteloitu eräksi 183.
Uteliaana kävin tietenkin kurkistamassa internetissä, mitä tuon erän takaa löytyy. Tuloksena oli brasialaisen kuvanveistäjän Sergio de Carmagion teos “Ancient Echoes, Modern Visions”, jota Sotheby huutokapppasi vuonna 2021. Ehkä tuo teos on toiminut kirjailijan innoittajana.
Gene Wolfe (1931-2019) oli tuottelias ja arvostettu tieteis- ja fantasiakirjailija. Esimerkki kertoo, miten juuri spekulatiivisen fiktion kirjoittajalla on valta astua todellisesta mahdollisen ja fantasian puolelle ja väittää sitä sen jälkeen kaikin keinoin todeksi. Alkusanoissaan Wolfe kertoo, kuinka kääröt päätyivät hänen haltuunsa, ja kuinka hän aloitti suuritöisen käännös- ja toimitustyön kreikasta ja varhaislatinasta. Alkusanojen lisäksi hän on varustanut teoksen Sanastolla, jossa käydään läpi teoksessa mainitut henkilöt ja tapahtumapaikat. Lista on pitkä, perusteellinen ja joitakin henkilön nimiä lukuunottamatta faktaa. Viitseliäs lukija käy googlaamassa vaikkapa sanan Artimpasa, tai Boreas, vain huomatakseen, että sanasto on lyhyt oppimäärä antiikin ajan helleeniseen maailmaan.
Kirjoita itsellesi eilinen
Wolfen spekulatiivinen papyruskäärö kertoo tapahtumista vuodelta 479 eKr. Minäkertoja, sotilas Latro, havahtuu hereille pää siteissä ja saa tietää loukkaantuneensa taistelussa. Isku päähän on vienyt Latron lähimuistin, eikä hän voi muistaa mitään edellisen päivän tapahtumista. Viisas Parantaja havaitsee kuitenkin, että potilas osaa kirjoittaa ja antaa hänelle kirjoituskäärön. Latro pyrkii kirjoittamaan päivittäin sen päivän tapahtumat kääröönsä, jotta hän voi palauttaa mieleensä, mitä edellisenä päivänä on tapahtunut.
Eletään aikaa, jolloin antiikin maailmassa jokaiselle luonnonilmiölle oli oma jumalansa, ja lähes jokaisella Kreikan kaupunkivaltiolla oli tuolle jumalalle oma nimensä. Kirjoitus- ja lukutaito oli myös harvojen herkkua, ja siksi papit, oraakkelit ja velhot olivat tärkeitä perinteen siirtäjiä. Usko oli taipuisaa, ja sitä tulkittiin keskusteluissa yhä uudestaan.
Myös Latrolla osoittautuu olevan ylimaallisia kykyjä. Jo teoksen alussa hän näkee joessa valkoihoisen, hymyilevän miehen. Jokimies antaa Latrolle takaisin tämän jumalalle uhraaman miekan. Latron kyky nähdä jumalia toistuu lähikaupungissa, Hohtavan jumalan temppelissä, ja myöhemmin hän saa jumalan koskettamalla näkyväksi myös muille ihmisille.
Latron näkemisen lahjan kyvyt alkavat kulkea hänen edellään, ja niin häntä lähdetään viemään sinne, missä jumalista halutaan kuulla. Kaiken edellisestä päivästä unohtava sotamies saa seurakseen orjatyttö Ion, mustan sotilaan ja Pindaroksen, runonlaulajan. Matka kulkee läpi sotivan antiikin. Parsan Suurkuningas käy sotaa Ajatuksen ja Köyden kaupunkivaltioita ja varakunigasta vastaan, ja kaupunki kaupungilta, saarivaltio saarivaltiolta Latro pääsee kirjoittamaan tuon ajan jumaluuksista. Vammansa rampauttama sotilas ei pelkää puhutella heistä kammottavimpiakaan, kuolleita ja heidän jumaliaan. Hänen ainoa toiveensa on päästä takaisin kotiinsa ja ystävien luokse.
Vaativaa kerrontaa
Soturi sumussa on samanaikaisesti äärimmäisen kiehtova mutta myös nimistönsä osalta työläs, eeppisiin mittoihin kasvava fantasia.
Kirjan lähtöasetelma on suorastaan nerokas. Sotilas, jolla ei ole muistia voi kulkea mitään pelkämättä ja kertoa meille kaikesta, minkä kreikkalainen maailma yli 400 vuotta eaa. voi vain lukijalle kertoa. Asetelma tekee kerronnasta samalla haastavan. Jokainen aamu Latron kanssa on lukijalle sama tyhjä taulu, johon hänkin joutuu heräämään. Tyttö on vain tuntematon tyttö niin viimeisessä kuin ensimmäisessä luvussa, kunnes joku kertoo Latrolle jälleen sinä päivänä, että tyttö on hänen orjansa Io.
Maailmaa ja todellisuutta, josta Soturi sumussa kertoo, tekisi mieli kuvata realistiseksi fantasiaksi. Realistiseksi sen tekee ihmiset ja tapahtumat, joita kuvataan realistisissa tilanteissa ja runsaan dialogin kautta. Fantastiseksi sen tekee noiden samojen ihmisten maailmankuva, jossa maata asuttavat rinnakkain jumalat, puolijumalat ja ihmiset, ja elämän suuntaa ohjaa unnet, ennustukset ja oikein toimitetut uhrit.
Englanninkielinen alkuteos Soldier of the Mist julkaistiin vuonna 1986, trilogian toinen osa Soldier of Arete vuonna 1989. Yhdessä teoksen Soldier of Sidon (2006) kanssa ne muodostavat niin kutsutun Sotilassarjan.
Kunnon cliffhanger
Sarjan toista osaa kannattaa odottaa. Latro ei pääse ensimmäisessä osassa kotiinsa ja ystäviensä luokse. Hänen lähimuistinsa ei myöskään palaa: Kirjan viimeisessä luvussa hänen luokseen pimeään huoneeseen kiipeää ihana nainen ja ilmeetön keihäsmies. – Lukija tietää jo varmuudella heidän nimensä ja historiansa.
Kunnon cliffhangerin Wolfe kuitenkin rakentaa. Viimeisen luvun lopussa Latro tunnistaa oikean nimensä. Tapaamme hänet toivon mukaan pian Areten soturina.
