Kirjamaa julkaisee kesän kunniaksi Miksi luen? – kirjoitussarjan. Sarjan kirjoittajat avaavat jokainen omasta näkökulmastaan ja valitsemiensa teosten kautta, mikä saa heidät lukemaan kirjoja, vaikka helpompiakin välineitä tarinan vastaanottoon olisi tarjolla: elokuvia, televisiosarjoja, radiokuunnelmia ja äänikirjoja.
Lasten ristiretki
Olin kenties neljäntoista kun luin Kurt Vonnegutin läpimurtoteoksen Teurastamo 5 ensimmäisen kerran. Kokemus oli hämmentävä ja pysäyttävä. Olin juuri ahminut Valittujen palojen Maailma palaa: Toinen maailmasota -tietokirjasarjan kaikki kolme osaa, ja mopoikäinen poika riemutsi voitokkaita länsimaita, erityisesti Amerikkaa. Turpaan oli annettu taistelu toisensa jälkeen niin japseille kuin natseille.
Vonnegutin klassikko survoi testosteroini Ardennien metsikön mutaan ja lähetti sen tämän jälkeen Tralfamadoren planeetalle miljoonan valovuoden päähän.
Kirjan ensimmäisessä pitkässä luvussa Vonnegut kirjoittaa minämuodossa, miten vaikeaa hänen on kirjoittaa romaania toisen maailmansodan eniten siviiliuhreja Euroopassa vaatineesta tapahtumasta, Dredsenin pommituksista helmikuussa 1945. Eräiden arvioiden mukaan pommituksissa ja sitä seuranneissa tulipaloissa kuoli jopa 200 000 ihmistä. Kirjailija itse todisti tapahtumia sotavankina Dredsenin teurastamon kellarista.
Murskaavasta katastrofista ei voi kirjoittaa muuten kuin satiirin keinoin:
”Billy Pilgrmin sanoo ensimmästä kertaa joutuneensa ajassa irralleen vuonna 1944, kauan ennen Trafalmadoren-matkaansa. Trafalmadorelaisilla ei ollut tuon irtautumisen kanssa mitään tekemistä. He vain kykenivät selittämään hänelle, mitä oli tapahtunut.
Billy irtautui ensimmäisen kerran silloin kun toinen maailmansota oli käynnissä. Billy oli sodassa pastorin apulaisena (…)”
Teurastamo 5 esitteli murrosikäiselle kajaanilaispojalle täydellisen antisankarin. Se esitteli hänelle 21-vuotiaan nuorukaisen, jonka ei olisi koskaan pitänyt joutua sotaan, ja joka joutuu todistamaan omassa ruumiissaan, näkemään ja kokemaan sodan kaiken rumuuden.
Samalla Vonnegut tarjoaa katharsiksen, johon vain kirjallisuus kykenee. Billy Pilgrim, sodan äärimmäisin narri, pelastuu nuoren ihmisen elämänjanonsa ja mielikuvituksensa voimin. Mielisairaiden osastolla, New Yorkin sotasairaalassa 1948 hän tutustuu tieteiskirjailija Kilgore Troutin tuotantoon. Pian trafaldamorelaiset nostavat Pilgrimin alukseensa ja vievät hänet planeetalleen. Siellä hänet viedään lasikuvun alle eläintarhaan. Kumppanikseen hän saa pornotähti Montana Wildchackin, joka jää Trafaldamoreen hoitamaan heidän yhteistä lastaan, kun Pilgrim aloittaa elämään amerikkalaista unelmaansa menestyvänä montanalaisena optikkona.
”Kaikki oli kaunista,
eikä mikään tehnyt kipeää.”
Muistelin vuosikymmeniä väärin, että Teurastamo 5:n tunnetuin virke olisi liittynyt siihen hetkeen, kun Billy Pilgrim nousee kellarista todistamaan Dredsenin kaupungin pommitusten tuhoa. Ei suinkaan. Kirjassa virke on taitettu paikkaan, jossa Billy rakastelee ensimmäistä kertaa todellisen vaimonsa Valencian kanssa ja tämä huokaa olevansa niin onnellinen.
Olin kuitenkin myös oikeassa. Omalle sivulleen piirroksena toteutettu virke kiteyttää teoksen teeman.
Billy Pilgrim on meistä pienistä ihmisistä pienin, pelokkain kaikista pelkäävistä, ja se kiusatuimmankin ihmisen kiusaama. Mutta myös ja varsinkin hänellä on oikeus kauneuteen ja kivuttomuuteen.
