Jukka Niskanen (s. 1956) debytoi Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailun finaalissa vuonna 2000. #Dogma on jo kymmenes Jake Klein -dekkarisarjan jännitysromaani. Ensimmäinen Jake Klein, Pimeän reuna, ilmestyi vuonna 2012, eli kirjoitustahti on ollut hurja, lähes teos per vuosi.
On miltei sääntö, että jännitys- tai rikosromaani ei ole mitään, ellei sitä kirjoiteta sarjaksi. Poirort, Christie, Bond, Bourne, Wallander, Beck, Koskinen, Kallio, Sorjonen, Kärppä… – Rikosylikomisarioiden, teknisten tutkijoiden, vakoojien ja yksityisetsivien sarjaa voisi jatkaa määrättömyyksiin.
En tunne aiempia Jake Kleinejä, mutta ainakin Pimeän reunassa hänet esitellään toimintasankariksi, joka ”jäljittää ystävänsä kiduttajat yhden kerrallaan.” Kahdessatoista vuodessa on ilmeisesti ehtinyt tapahtua paljon, koska #Dogma tarjoaa lukijalle virkistävästi toisenlaisen sankarin. Ikä on hidastanut Jaken tahtia, ja hänen tehtävänsä onkin eräänlainen avustajan rooli. Kirjan sankariksi nousee koulukodin kasvatti Jere Roine.
#Dogma on 584 sivua toimintaa. Sen sankari, Jere Roine, ottaa kirjan alussa hatkat koulukodista kaverinsa Teirilän kanssa, vetää pään sekaisin huumeista, ja varastaa ja polttaa auton soramontulla, koska siitä saa ‘parhaat sävärit’. Nopeasti käy selväksi, että huumeet ovat #Dogman keskiössä. Bentsot, pregabaliinit, bupret, Dormicumit, midatsolaamit, Rivo-pillerit, klonagsepaamit ja Zapnaxit ovat tuttuja jo nuoriille. He saavat niitä koulukodin vastaavalta ohjaajalta Joonas Sadeniemeltä.
Kun Jere täyttää kahdeksantoista, ei työelämävalmiuksista ole vielä tietoakaan, mutta koulukoti täytyy jättää taakse. Sadeniemi järjestää pojalle ensimmäisen aikuisiän ‘työpaikan’. Pseudo, paikallisen huumeliigan pomo, palkkaa hänet teurastamon siivoojaksi. Jere poimii yövuorossa sianruhojen sisuksista salakuljetettuja huumepusseja. Hänen väitetään maksavan isoveljen liigalle jättämiä velkoja. Kuuliaisuuden takeeksi liiga on muutattanut Jeren vanhan äidin tuntemattomaan osoitteeseen.
Kun äidin todellinen kohtalo selviää, Jeren missio alkaa. Kostoaan toteuttavaa nuorta miestä vastassa on useampikin huumeliiga, jonka jäsenet eivät epäröi tappaa. Ensimmäisen erän jälkeen nuori mies katoaa kuvasta – käy armeijan, tekee kehitysaputöitä – palatakseen aikuisena jatkamaan työtään. Tässä vaiheessa Jere Roine tapaa Jake Kleinin.
Vauhtia ja kierrepalloja
#Dogma on puhtaasti tarinavetoinen kirja. Jos haet kesälukemistoksi psykologista jännitystä, älä valitse #Dogmaa. Jos sen sijaan haet toimintaa ja väkivaltaa, jonka juonenkäänteissä on mukana useampikin kierrepallo, #Dogma on sinua varten.
Kirjan henkilögalleria on hengästyttävän pitkä. Suuri osa henkilöistä esitellään lukijalle kirjan eräänlaisessa toisessa näytöksessä, Saimaan rannalla sijaitsevassa Lomakylä Valkohiekassa. Itä-Suomea hallitseva huumeliiga järjestää työhönottoseminaarin jakelijoille, ja lomamökit täyttyvät ihmisistä, jotka ovat taitavia kertomaan verukkeita, miksi huumeiden myynti on heille ok.
Niskasen vahvuus ei ole henkilökuvauksessa, ja kerronnan vauhti hyytyykin hetkellisesti hänen esitellessä uusia henkilöitä ja heidän taustojaan. Tutustuminen kannattaa kuitenkin: kaikki ei ole sitä, miltä se ensinäkemältä näyttää. Tuo diilereiden joukko saarretaan vangiksi yhteen alueen mökeistä, ja heitä aletaan ampua varsijousella.
Jännityksen kasvattaminen ilman, että lukija haluaa samaistua yhteenkään saarretuista, on mielenkiintoinen kokemus.
Televisiosarjaksi?
#Dogma on toimintajännäri parhaimmasta päästä, ja se jäsentyy mielenkiintoisella tavalla episodeiksi tai jaksoiksi. Voinkin melkein nähdä, että jokin television tuotantoyhtiö voisi tarttua siihen. Neljäosaisen toimintasarjan ainekset ovat kasassa, niin jännityksen kasvattaminen, käänteet kuin kunnon räiskintä. Niskanen kuljettaa tarinan alla myös uskottavasti kirjan eetosta. Kovat huumeet ja huumerikollisuus on kansainvälistä ja armotonta, mutta sitä vastaan voi taistella niinkuin paska-altaan hajun voi koettaa taittaa painepesurilla ja perusteellisella pesulla.
Kirjan nimi, #Dogma, on arvoitus, joka avautuu lukijalle vasta vähitellen. Niskanen avaa nimeä sen semanttisten merkitysten kautta. Dogman (tai dogmin) sanamerkitys on todistamatta päteväksi katsottu lause, asia tai opinkappale.
Kirjassa huumekauppiaiden opinkappaleeksi nousee puhdas heroiini. Instagramista tuttu # muuttaa kuitenkin nimen merkityksiä. – Kuinka moni tiesi entuudestaan, että merkki on pöllitty matematiikasta ja tarkoittaa epätotta?
Voisikin ajatella, että tässä ollaan kirjan teeman tai sanoman äärellä. Huumekaupan valta on todistettu opinkappaleena epätodeksi.
