Rita Felski on akateeminen tutkija ja kriitikko, joka toimii englannin kielen professorina Virginian yliopistossa sekä Niels Bohr -instituutin professorina Etelä-Tanskan yliopistossa.
Felskin Kirjallisuuden hyödyllisyys (Vastapaino, 2024) on virkistävä puheenvuoro tieteenalasta, johon allekirjoittanutkin uppoutui yli kolmekymmentä vuotta sitten – kirjallisuudentutkimuksesta. Noihin aikoihin, 90-luvun alussa kaikki puhuivat kirjallisuuden vastaanoton tutkimuksesta. Jälkistrukturalismin ja semiotiikan katsottiin tarjoavan avaimia taiteen merkkien purkamiseen, jonka se myönsi samalla olevan aina yksilöllistä. Tutkimus alkoikin tutkia myös lukijayhteisöjä ja alettiin puhua kriittisestä lukemisesta. Muistan vanhan professorini Hannes Sihvon ylenkatseen tuota lukemisen sosiologista tutkimusta kohtaan.
Näitä taustoja vasten olikin hauskaa lukea, kun Felskin arvostelee nykytutkimusta, kriittistä lukemista pyhänä maljana, joka itsepintaisesti näkee kaiken arvon lukemisessa eikä lainkaan arvoa luetuissa teksteissä. Hän jatkaa, että tämä tutkimusasenne on johtanut kirjallisuudentutkimuksen ironian ylivaltaan, jota ajaa ylenmääräinen tarve panna kaikki pelokkaisiin lainausmerkkeihin.
Omassa gradussani en uskaltanut lähteä tutkimaan merkkien, seemien maailmaa vaan pitäydyin narratologiaan eli kerrontatieteeseen, joka tutki tekstien kykyä vaikuttaa lukijaansa kerronnan rakenteiden kautta. Ajattelin jo silloin, että kirjallisuustiede ei pysty koskaan selittämään meille, mitä kirja on. Sen sijaan se voisi tarjota kirjailijoille ja lukijoille ymmärrystä siihen, miksi vaikutumme joitakin teksteistä enemmän kuin toisista.
Sama lukijan ja tekstin tasa-arvoa korostava asenne läpäisee koko Rita Felskin manifestin. Pitkän, manifestia tutkimushistoriaan ankkuroivan johdanto-osuuden jälkeen Felski esittää neljä lukijareaktiota: , tunnistamisen, lumoutumisen, tiedon ja sokin. Jokainen noista reaktiosta nostaa kirjan lukuelämystä.
Löydätkö itsesi kirjasta?
Ensimmäisenä Felski käsittelee tunnistamisen tapahtumaa, eli kokemusta, jossa lukija tempautuu mukaan kirjan tapahtumiin ja henkilöiden välisiin keskusteluihin. Felski kirjoittaa tunnistamisen paradoksaalisesta luonteesta, jossa samankaltaisuus ja erilaisuus yhdistyvät. Hans-Georg Gadamerin mukaan jokin, josta lukijalla on ollut hämärä, epäselvä aavistus, tarkentuu, täsmentyy tai tulee näkyväksi ja innoittaa lukijaa korjaamaan käsitystään siitä, kuka hän oikein on.
Tunnistamisen jälkeen Felski siirtyy käsittelemään haastavampaa lumoutumisen käsitettä, jonka tutkijat ovat ylenkatsoneet kriittisen lukemisen vastakohtana. Silti lumoutuminen on yhtä aito lukemisen reaktio kuin tunnistaminen, ja esimerkiksi feministinen tutkimus on pyrkinyt luomaan sille relevanttia tutkimussanastoa.
Fiktion suhde tietoon on aihe, jota filosofit ovat käsitelleen Platonista lähtien. Mimesis, teoria, jossa taiteen arvo on sen kyvyssä heijastaa sen takana olevaa todellisuutta on ollut yleinen syy arvottaa teoksia. Rita Felski nostaa esille Paul Ricoeurin kehotuksen ymmärtää mimesis mieluummin uudelleenkuvailuksi kuin heijastukseksi. Mimesis on tällöin luovan mielikuvituksen käyttämistä eikä aivotonta kopioimista.
Viimeisenä lukijareaktiona Felski nostaa sokin, joka on vastakohta lumoutumiselle, mutta lukijalle yhtä terveellinen. Sokki tunkeutuu lukijan tietoisuuteen ja murtaa tämän totutun tavan järjestää ja ymmärtää maailmaa. Se saattaa meidät kasvokkain syvästi säikäyttävän, kauhistuttavan tai tabun kanssa.
Kirjallisuuden hyödyllisyys on lukemisen riemu
Rita Felskin Kirjallisuuden hyödyllisyys on teos, joka pariin sataan sivuun on saatu mahdutettua valtava määrää taiteen ja kirjallisuuden tutkimuksen teoriaa. Teoriaa ryydittää elävät esimerkit niin kirjallisuudesta kuin myös elokuvan ja teatterin maailmasta.
Tieteellisestä diskurssista jo vuosikymmeniä sitten maailmaan heitetylle toimittajalle ja kirjoittajalle Kirjallisuuden hyödyllisyys oli kuin matka omaan nuoruuteen, seminaarihuoneisiin, joissa koetimme mekin ymmärtää keskustelujen kautta, mistä kirjassa ja sen lukemisessa on kysymys.
Kirjan suomentanut Jyrki Vainonen on löytänyt oikean tasapainon populaarin ja tieteellisen kielen välillä. Kirja toimii hyvänä johdantona niin kirjallisuustieteen kuin laajemmin humanististen tieteiden tutkimuksen maailmaan.
Varmaa on, että ainakin minä palaan Rita Felskin manifestin sivuille vielä moneen otteeseen.
Pasi Luhtaniemi
