Paljon kaikkea – myös ajateltavaa

Pasi Luhtaniemi 23.1.2024

Hanna van der Steenin Hylätyt (Kvaliti) oli yksi kuudesta vuoden 2024 Topeliuspalkintoehdokkaasta, ja kirja ansaitsee paikkansa päättyneen nuortenkirjakauden  parhaimmistossa.  Luin teoksen tosin hieman ristiriitaisin tuntemuksin. Fantasia on genre, jonka kanssa tunnen hyppääväni aina suoraan syvään päähän. Niin nytkin. Steenin Hylättyjen maailmassa kaikki on eriä, aina  elän- ja kasvikunnan lajikirjoa myöten. Siihen maailmaan ja kielioppiin kestää hetken tutustua.

Eletään totalitaristisessa maailmassa, jossa järjestystä pitävät tunteettomat Gammo-olennot. Kolme sisarusta Saaru, Jami ja Madu, elävät pienessä  metsän keskellä sijaitsevassa piilopirtissään Vilago14 -kaupungin lähellä ja palelevat talven kylmyydessä. Heidän ainoa viihdykkeensä on tarinakone, eräälainen kirjaston ja pelikoneen risteymä, joka on kertonut heille myös heidän äidistään. Muistikuvia hänestä heillä ei ole.

Koko Davastian valtakunta on elänyt pakkasen kurimuksessa jo yli puolen vuoden ajan, ja lapsilla on pulaa myös syötävästä. Heidän ainoa mahdollisuutensa on etsiä ravintoa Vilago14:n elementtilähiöstä, joita partioivat tuhovoimaiset Gammot. Yhdellä ruuanhakuretkistään he saavatkin gammot peräänsä. He onnistuvat pakenemaan, mutta Gammot tuhoavat heidän kotinsa. Lapsilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin vaeltamaan metsän läpi kohti pohjoista merta, jonka taakse Lux-saarelle äiti olisi aikanaan lähtenyt esiintyjäksi Lumotut  -tanssiseurueeseen, jota johtaa A. Lumon -niminen henkilö.

Matka yhä kiristyvän pakkasmetsän läpi ei olisi onnistunut ilman taikutta, ja matkan aikana lapset saavat myös käsityksen siitä, mikä aiheuttaa Davastian jäätävän pakkasen. Neljääntöista Davastian asutuskeskukseen  alistetuttujen työläisten unelmat vapaudesta, onnesta ja rakkaudesta, jotka Gammot imevät heistä ja projisoivat auringon peittäväksi pilvimassaksi. Lopulta, päästyään Lux-saarelle he pääsevät myös aurinkoon ja lämpöön. Mutta kaikki ei ole täälläkään hyvin.

Hylätyt on täysimittainen fantasiaseikkailu, joka tuo mieleen monia satu- ja fantasiaklassikoita Lumikuningattaresta Potterereihin, Pinokkiosta Jali ja suklaatehtaaseen. Kirjan fantasiamaailma on täynnä mitä erilaisimpia kuvia ja kohtauksia.  Henkilöiden ja fantastisen tapahtumien ja toiminnan nopea vyörytys kiehtoo varmasti monia lukijoita, mutta minä olisin kaivannut kerrontaan vähän enemmän ilmaa väliin, tarinan kerronnan rauhaa. Kolmeensataan kahteenkymmeneen sivuun oli saatu mahdutettua tapahtumaa ja motiiveja yhtä paljon kuin 700 -sivuisiin Pottereihin.

Vielä yksi kirjoituskierrosta kustannustoimittajan kanssa olisikin tehnyt Hylätyille todennäköisesti ihmeitä. Sillä kierroksella kirjasta olisi voinut karsia kerronnallisesti kaikkein haastavimpia ratkaisuja. Tällaisia olivat esimerkiksi näkökulmahenkilö Madun osuudet, joissa oli koetettu tavoittaa puhumattoman lapsen kielitajua, tai hallusiaatiokerronta Flammelia -puun hedelmien syönnin jälkeen.

Tämän sanottua nostan kuitenkin uudestaan kirjan kokonaislukukokemusta. Hylätyt on kirja, jonka juonen loppuun rakennettu käänne on suorastaan nerokas. Hanna van der Steen onnistuukin kertomaan teoksessa ihmistä suuremmista asioista: mikä meistä tekee sitä, mitä lopulta kukin meistä  on, ihmisinä, lapsina ja varsinkin heidän vanhempinaan.

Hylätyt on kunnianhimoinen teos, joka jättää lukijansa verkkokalvolle useita mielenkiintoisia ja tärkeitä, elokuvanomaisia kuvia.

Pasi Luhtaniemi


Pasi LuhtaniemiPasi Luhtaniemi

Pasi Luhtaniemi (s. 5. syyskuuta 1963) on kouvolalainen kirjailija ja kustantaja sekä tammikuussa 2024 perustetun #Kirjamaa -palvelun vastaava päätoimittaja. Luhtaniemi on kirjoittanut kaksi jännitysromaania, Sokea piste (2013) ja Viattomat (2015) sekä useita dramatisointeja ja näytelmiä. Kustantajana ja kirjoittajavalmentajana hän on julkaissut tämän lisäksi kerrontatieteen menetelmiin perustuvan kirjoittajaoppaan Kohti uutta kirjaa (2018).