Suukkoja ja sudenkorentoja on Anu Joenpolven Rantakylä-sarjan viides osa. Genreltään teos on viihdekirjallisuutta, tarkempi luokitus chick lit. Kirja on sarjan viides osa, mutta voi hyvin lukea yksittäisenä kirjana. En ole lukenut muita Rantakylä-sarjan osia, mutta ne ovat olleet suosittua luettavaa.
Talvikki muuttaa Rantakylään töihin, tehden samalla irtioton parisuhteestaan. Talvikki ajattelee etäisyyden tuovan enemmän syvyyttä parisuhteeseen, joka tuntuu junnaavan paikoillaan. Samalla Talvikki voisi selvittää ja tutustua sukunsa historiaan, joka on lähtöisin Rantakylästä.
Rantakylästä löytyy Talvikin elämään uusia tuulia, uutta merkitystä työstä ja ennen kaikkea uusia ystäviä. Suvun mysteeri kutkuttaa taustalla ja Hilja Rautian kohtalosta muodostuu Talvikille suoranainen pakkomielle. Mutta miten käy rakkauselämän ja kotiin palaamisen kanssa?
Joenpolven kirjoitustyyli on miellyttävää ja lukijan kiinnostuksen ylläpitävää. Parasta antia tekstissä on mutkaton ja elämänmakuinen lähestyminen kaikkiin asioihin. Vanhainkodin hahmot tuovat tarinaan ihanaa lämpöä ja ikääntyneiden viisautta. Myös suloista kansanperinnettä edustaa lanttukukon leipominen.
Suukkoja ja sudenkorentoja yhdistelee miellyttävästi ja lämminhenkisesti nuoren naisen kasvukipuja, rakkauskriisejä sekä vanhemman sukupolven rauhaa, viisautta ja kiireettömyyttä. Lempikohtiani on ehdottomasti kun Talvikki vie yhden vanhainkodin papan paikalliseen pubiin muistelemaan menneitä ja matkalla poiketaan myös lehmien laitumella.
Joenpolvi kirjoittaa koskettavasti erilaisista pienistä hetkistä. Hän yhdistelee nuorta ja vanhaa, modernia ja maalaista, mennyttä ja nykyisyyttä. Vaikka päätarina on romanttinen, kirja tarjoaa lukijalleen paljon enemmän näiden sivujuonteiden kanssa. Ehdottomasti hyvänmielen tarina, joka oli miellyttävää lukea.
