Ulla Vanhatalo on selkokielen tutkija. Kuka siis voisikaan olla parempi kirjoittamaan selkokirjaa, kuin asiaa tutkinut ammattilainen? Jos tietää mitä, miten, kenelle ja miksi selkokieltä tarvitaan, ei tuotoskaan voi mennä metsään. Luka on Vanhatalon ensimmäinen kaunokirjallinen teos, jonka myötä hän siirtyi tutkijasta luovan tekstin kirjoittajaksi.
Ulla Vanhatalon Luka on 55-sivuinen tarina Lukasta, jolla on ihan tavallinen perhe ja tavallinen alakouluikäisen pojan elämä. Vai onko? Koulussa Luka heittelee välitunnilla ystävänsä kanssa kenkiä vessan oveen ja ajelee luvatta hissillä. Kun asiaa puidaan kotona, voi vanhempien äänestä kuulla kyllästymisen ja turhautumisen. Viikonloppuna perheen metsäretkellä Luka heittää äitiä kivellä. Äiti suuttuu ja huutaa, ettei jaksa enää.
Ongelmia tuntuu tulevan koko ajan, vaikka ei Luka pahaa koskaan tarkoita. Kokouksessa opettajan kanssa kuitenkin opella on hieman erilainen näkökulma kaikkiin näihin ongelmiin. Mitä jos Lukalla onkin ADHD? Ja kun ongelmille saadaan syy, on niiden kanssa helpompi elää. Tiedetään miten toimia ja mikä auttaa. Lukalla on ADHD, mutta jalkapallossa siitä on vain hyötyä. Siihen Luka pystyy keskittymään täysillä ja lopulta loistaa joukkueensa treeneissä.
Teoksena Luka on selkokielinen ja aikuiselle nopeasti luettava. Lapselle, jonka lukeminen ei ole niin sujuvaa, tämä on varmasti tuhti lukupaketti. Sisältö on kuitenkin takuulla mielenkiintoinen ja mieleen painuva. ADHD on teoksessa esitelty selkeästi ja ymmärrettävästi, turhia monimutkaisuuksia esiin nostamatta.
Lisäksi tarina kertoo mielestäni kauniisti, ettei Luka ole ainoa, joka käyttäytyy jotenkin väärin. Mummolla ja papalla on omat pahat tapansa, äiti ja isäkään eivät aina käyttäydy niin kuin kuuluisi. Ohikulkeva nainenkin on kylmä ja piittaamaton, jolloin ”huonosti käyttäytyvä” Luka joutuu suorittamaan aikuisen työn ja hälyttämään apua.
Lukan tarina kertoo kauniisti, ettei ADHD tee lapsesta huonoa, vaan se vaikeuttaa oikealla tavalla käyttäytymistä ja keskittymistä. ADHD:sta huolimatta Lukankin sydän on puhdasta kultaa ja hän pystyy soittamaan apua, vaikka aikuisen olisi pitänyt hätätilanteessa puhelimeen tarttua. Tarina on hyvin kirjoitettu ja Luka on rohkeutta, toivoa ja uskoa itseensä luova kirja. Se kertoo tarinallaan, että kukaan ei ole huono ominaisuuden takia, jota ei itse ole valinnut.
Ulla Vanhatalon Luka on oivallinen osoitus siitä, että yksinkertaistettu teksti ei todellakaan tarkoita yksinkertaista sisältöä. Lukan tarina kertoo paljon enemmän, kuin moni tavallisella kielellä kirjoitettu tarina. Jos tilanteisiin yhtään osaa samaistua, kirja antaa lukijalleen epäilemättä valtavasti. Tunneskaala minullakin kirjaa lukiessani oli iso. Tarina on kaunis ja rohkaiseva. Se antaa myös kivasti perspektiiviä oikean ja väärän välille analysoimalla huonoa ja vääränlaista käytöstä.
