Päivi Kankaanpää on julkaissut omakustanteena aikuisille suunnatun säeromaanin. Käentyttö käsittelee vähäeleisesti mutta silti tuntuvasti äidin ja tyttären suhdetta, kun päähenkilö Anni alkaa muistella menneitä vuosia äitinsä hautajaisissa. Muistot eivät ole lämpimiä ja äidin kuolema antaa mahdollisuuden ajatella mennyttä elämää uudelleen.
Käentyttö käsittelee ristiriitaista hetkeä äidin kuollessa. Toisaalta päähenkilö Anni on surullinen, koska äiti on kuollut. Toisaalta kuitenkaan muistot eivät ole kovin lämpimiä ja suhde omaan äitiin on ollut täynnä enemmänkin kipeitä hetkiä, joista elämän varrella on täytynyt selvitä. Torjunnan, häpeän ja puhumattomuuden muurit ovat täyttäneet jokaisen muiston.
Osaan samaistua Käentytön tunnemaailmaan sekä siihen ristiriitaisuuteen, johon on vaikeaa suhtautua läheisen ihmisen kuoleman hetkellä. Vaikeinta tuosta ristiriitaisuudesta tekee se, että kuollut ihminen pitäisi olla se läheisin ihminen läpi elämän. Tekstistä nousee hyvin esiin se ristiriitaisuus tunteissa, kun ei tiedä onko edes surullinen ja jos on, onko siihen oikeutta kun muistot eivät ole lämpimiä.
Läheisen ihmisen kuolemaan liittyy paljon ennakkoajatuksia ja yhteiskunnan luomia malleja ja odotuksia. Niitä on kuitenkin todella vaikeaa täyttää, kun lapsuus koostuu lähelle pääsemisen kaipuusta ja muistot ovat täynnä riipaisevia, kipeitä hetkiä. Oma identiteetti on ennen muodostunut äidin odotusten ja tekojen kautta, mutta vihdoin olisi tilaisuus löytää itsensä, ilman lapsuudessa luotuja paineita ja vaateita. Saako siis kokea helpotusta?
Käentyttö käsittelee kipeää ja vaikeaa asiaa, johon ei pysty samaistumaan ihminen, jolla on ollut hyvä ja lämmin äitisuhde. Teos kuitenkin raottaa verhoa ja tarjoaa näkemyksen tilanteesta, jossa kuolema on pikemminkin helpotus, antaen luvan vihdoinkin ajatella omista tunteista käsin itseään ja elämää. Lapsuudessa istutetut häpeän ja riittämättömyyden tunteet pystyy näkemään uudessa valossa, äidin virheinä eikä ominaan.
Säeromaani on hyvä valinta kipeisiin ja vaikeisiin aiheisiin. Säeromaani antaa tilaa lukijan tulkinnalle ja kokemukselle. Säeromaanissa kaikkea ei tarvitse selittää juurta jaksaen, vaan pikemminkin tarjota ne isoimmat tunnepiikit ilmavuudella pehmustettuna. Samankaltaisten tunnekokemusten vuoksi minun oli helppoa täyttää tuo ilmavuus ja kokea, miltä Annista tuntuu ja miksi hän ajattelee kuten ajattelee. Säeromaani on kuitenkin kevyempää lukea, kun aihe on todella kipeä.
