Anu Tuomarilla on oma yritys, Runopaja, jonka kautta hän toteuttaa sanataidetyöpajoja ja luovan kirjoittamisen kursseja. Tuomari on toiminut suomen kielen ja kulttuurin opettajana Etelä-Pohjanmaan Opiston Kauhajoen kampuksella. Aiemmin Tuomari on julkaissut murrepakinan, näytelmän käsikirjoituksen sekä yhdessä Tiina Latva-Krekolan kanssa romaanin Harvoin riihi tyhjänä palaa (Ethene, 2023).
Palasiksi kiusattu on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille. Lukiessani pohdin, että teksti on todella rankkaa, joten nuoremman lukijan täytyy kirjan tarttua varovasti. Toisaalta, muita kiusaavalle teos on pakollinen, sillä kirjasta saa erinomaisen kuvan, kuinka pahan olon omilla teoillaan voi muille aiheuttaa.
Kasper muuttaa äitinsä mukana uudelle paikkakunnalle, mutta sopeutuminen ei onnistu eikä kavereita tahdo olla. Kiusatuksi joutuminen on täyttä helvettiä, mutta kukaan ei tunnu auttavan eikä Kasper halua pilata äidin hyvin startannutta uutta elämää.
Palasiksi kiusattu oli dramaattinen lukukokemus. Jo kappaleiden nimet tuovat sisällysluettelossa ahdistavan olon. Tarina on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisen osan luvut ovat nimeltään tyylillä ”viisi päivää ennen” tai ”päivä 0 klo 9.06”. Toisessa osassa hypätään ”132 päivää ennen”, kolmas osa taas ”Päivät nollasta eteenpäin” tai ”5 vuotta jälkeen”.
Tarinaa kerrotaan kolmen henkilön kautta. Kasperin, hänen äitinsä Katin ja Ronin, joka on Kasperin kiusaajista ainoa kiinni jäävä. Tuomarin teos on tarina, joka on ahdistava, mutta myös paljon puhuva ja takuulla ajatuksia ja keskustelua herättävä.
Palasiksi kiusattu avaa monta näkökulmaa. Ensimmäiseksi miltä kiusaaminen tuntuu, miten syvät jäljet kiusaaminen voi aiheuttaa ja kuinka vaikeaan asemaan kiusattu voi joutua. Toiseksi tarina avaa koskettavasti, miltä kiusatun läheisestä tuntuu, miten moneen ihmiseen yhden kiusaaminen voi vaikuttaa. Toisaalta se avaa näkökulmaa myös siihen, miksi jostakusta voi tulla kiusaaja.
Ennen kaikkea kuitenkin Palasiksi kiusattu avaa käsin kosketeltavaksi sen, kuinka totaalisen aikuisten armoilla nuoret ovat. Kuinka paljon nuoret oikeasti ajattelevat vanhempiensa hyvinvointia eivätkä halua kertoa kaikkea, koska pelkäävät olevansa taakka tai häiriö. Tarina avaa myös, kuinka vaivihkaa erilaiset mielenterveyden ongelmat voivat ilmaantua elämään ja kuinka hyvin nuoret osaavat piilottaa pahan olonsa.
Kukaan ihminen ei haluaisi olla hahmo tässä kirjassa. Yhtä kaikki, monet tilanteet ja asiat kirjassa ovat jonkun arkipäivää. Sen vuoksi tämä teos todella kannattaa lukea. En suosittele kirjaa nuorelle kylmiltään yksin luettavaksi, mutta keskustellen ja läpi käyden erittäin silmiä avaava ja herättävä tarina!
Lukijana minulta pääsi helpotuksen huokaus, kun kirjailija lopussa kertoo tarinan olevan fiktiota. Samaan aikaan on kuitenkin tärkeää muistaa, että kirjassakin mainitaan lukuisia ammattilaisia, joilla olisi ollut velvollisuus käyttää aikuisen valtaansa paremmin. Palasiksi kiusattu onkin erittäin tärkeä lukea myös jokaiselle lasten ja nuorten kanssa työskentelevälle.
