Kari Häkämiehen uusin dekkari, Venäläinen sopimus (Docendo 2025), on sujuvaa luettavaa. Häkämies tuntee poliittisen toimintaympäristön monelta kantilta: Hän on toiminut kaupunginvaltuutettuna, kaupunginjohtajana, kansanedustajana, ministerinä, kansliapäällikkönä ja maakuntajohtajana. Venäläinen sopimus liikkuu vajaan vuoden takaisessa ajassa. Lukijalle ovat tuttua Venäjän varjolaivaston liikkeet ja toiminta Itämerellä, merikaapelien katkeamiset ja Suomen viranomaisten laskeutuminen Eagle S -alukselle viime jouluna. Pelottavaa todellisuutta, mutta tämän kirjan kirjoittajan sujuvan kielenkäytön ansiosta reality-viihdettä.
Tunnustan, että tämä oli ensimmäinen Kari Häkämiehen dekkari, jonka olen lukenut. Kirjan päähenkilö Henrik Hamilo on seikkaillut kolmessa Häkämiehen aiemmassa kirjassa. Helppo kuvitella kirjan päähenkilö hiukan Häkämiehen näköiseksi, koska Hamilo on dekkarisarjan neljännessä osassa Suojelupoliisin päällikkö, mihin tehtävään hän on sarjan myötä edennyt perustuslakivaliokunnan valtiosihteerin ja pääministerin kansliapäällikön virkojen kautta. Hamilon ajattelussa lausahdus Venäjä, Venäjä, Venäjä on päätynyt kirjaan. Lausahdus kuultiin Kari Häkämiehen veljen Jyri Häkämiehen puolustusministerinä pitämässä puheessa Washingtonissa vuonna 2007. Nokkela kannanotto veljen puolesta vuonna 2025: Mitäs velipoika sanoi?
Kirjassa Venäläinen sopimus kaikki maailmanpolitiikan palaset ovat nykyisillä paikoillaan: Trump on Yhdysvaltojen arvaamaton hallitsija, Putin ulottaa salaisen pelinsä Eurooppaan, Suomi on turvallisesti Natossa. Suomen tasavallan presidenttinä istuu kuitenkin nainen, Kaarina Saarto, jonka nimi ei ole jostain syystä mahtunut kirjan alussa olevaan 34 nimeä käsittävään henkilöluetteloon. Onko editoinnissa tullut kiire? Siihen viittaa myös epäselvyys yhden kirjan henkilön sukunimen kirjoitusasussa parilla sivulla.
Poliittisen toimintaympäristön ajankohtaisuus on kirjan paras ansio. Sen sijaan talouselämän, lähemmin yritystoiminnan, toimintaympäristö on kuvattu vanhahtavasti ja korostuneen maskuliinisesta näkökulmasta. Juonen syövereissä sekkaileva perheyritys edustaa tosin rakennusalaa, vaikkei sekään ihan selitykseksi kelpaa. Pahaksi onnekseen tuo Havaksen yhtiö tulee vanhojen idänsuhteidensa johdosta sotketuksi ulkopoliittisesti arkaluonteiseen kaappausdraamaan ja kiristykseen.
Supon päällikkö Hamilo on sielultaan tiedustelun asiantuntija ja haluaisi sellaisena meritoitua. Britannian entisen ulkomaankauppaministeri David Huntin katoaminen Suomessa on kuitenkin sen sortin tapaus, että Suomen tasavallan presidentti ja Britannian salainen palvelu vaativat Keskusrikospoliisilta ja Supolta nopeaa tuloksellista toimintaa. Alusta lähtien on selvää, että pääpeluri on Venäjä. Suomalaiset viranomaiset selvittävät lopuksi koko vyyhdin. Lopputulos on helpottava, mutta ei yllättävä.
