Sivistys on kansallisen turvallisuuden kehto

Eeva Piispanen 24.6.2024

“Olisinko jostakusta mieluisampi tuttavuus – ellen peräti parempi ihminen – runoilijana tai kirjailijana kuin omana itsenäni? Voihan ihminen valaista läheistensä elämää harrastuksillaan vaikka tunnistaa, että oma ammattitehtävä tässä maailmassa on vallan toinen.”

Nämä sanat kirjoitti sekä musikaalisesti että kirjallisesti lahjakas, syvästi sivistynyt Lilli-Ann Nuorivaara (1908-2001) viimeisten elinvuosiensa päiväkirjoissa, joihin Annukka Järvi sukelsi kirjoittaessaan Lillan tarinan kirjaksi Kuin sinikellojen sylissä (Kustantamo etc. 2023). Järvi on tehnyt syväsukelluksen myös Suomen itsenäistymisen ensimmäisiin, vakiintumattomiin, levottomiin ja väkivaltaisiin vuosiin. Päiväkirjojen löytyminen oli Järven mukaan kohtalokas sattuma: ne kirjaimellisesti putosivat arkistohyllystä hänen eteensä. Sillä oli selvästi tarkoitus.
Kirja ei ole elämä-ja-teot -tyyppinen elämänkerta. Annukka Järvi kuvaa uskottavasti päähenkilön elämänvaiheita eri aikakausina lapsuudesta vanhuuteen. Järvi on tavoittanut Lillan tunne-elämän ja sen kehittymisen eri ikäkausina. Järven pyrkimys käyttää aikakauden kieltä tekee tekstistä viehättävää, jopa romanttista. Kulttuurin valtavirta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä olikin romantiikka – Suomessa kansallisromantiikka, itsenäistymisen ja suomalaisuuden ihanteista nousevaa.

Tarinan päähenkilö Lilli-Ann eli 93-vuotiaaksi, koki ja näki kolme sotaa. Lilla toteaa myöhempien vuosiensa muistiinpanoissa kyynisesti – vastoin hyvyyden voimaan luottavaa elämänasennettaan: “Isien pahat teot kostautuvat kolmanteen ja neljänteen polveen, viattomat kärsivät – ja kun neljäs polvi on saanut elää tuskitta ja rauhassa, sota puhkeaa jälleen.”

Kirjan nimi “Kuin sinikellojen sylissä” viittaa turvalliseen ja huolettomaan lapsuuteen, jonka Lilli-Ann Nyberg (myöh. Nuorivaara) vietti sivistyneessä lapsuudenkodissaan Sortavalassa, Jamilahden tilalla, minne hänen vanhempansa oli kutsuttu 1920-luvun alussa johtamaan varattomille, työnsä uuvuttamille kansankoulunopettajille tarkoitettua Sortavalan Evankelisen Seuran lepokotia ja josta myöhemmin tuli myös kansanopisto. Sekä “lepääjät” että “oppijat” tulivat persoonallisine ominaisuuksineen tutuksi Lillalle ja tämän sisaruksille. Se lienee opettanut hänet uteliaaksi ihmistuntijaksi.

Lillan isä oli säveltäjä Mikael Nyberg ja äiti Ester Leinberg, harvinainen Tukholman voimisteluinstituutissa opiskellut nainen. Isän äiti, Lillan Famo, oli kansalliskirjailija Zachris Topeliuksen tytär. Äiti puolestaan oli Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaarin rehtorin tytär. Mikael ja Ester Nyberg tulivat laajasti yleissivistyneistä perheistä, sivistyssuvuista, joiden tavat, tottumukset ja arvostukset olivat myönteisiä jälkituulahduksia oletettavasti usean sukupolven takaa. Kansallinen herääminen vauhditti kansakoulujen rakentamista ja sääty-yhteiskunnan väistyttyä kaikki lapset pääsivät kouluun. Kansansivistys ymmärrettiin yhdeksi Suomen itsenäistymisen edellytykseksi.

Suomen kansanopistojen verkosto vahvistui nopeasti. Oppia haettiin Tanskasta; myös Jamilahteen Sortavalan seminaarista opettajaksi tullut Mia Tiusanen solmi kiinteät suhteet Tanskaan Askovin kansanopistoon, jonka arvot ja toiminta perustuivat grundtvigilaiseen (Nikolai Frederik Severin Grundtvig) avarakatseiseen kristillisyyteen.

Lilli-Ann rakastui 15-vuotiaana ensi silmäyksellä viisi vuotta vanhempaan opettajaansa Miaan. Annukka Järvi välittää aikuistuvan Lillan tunnekokemuksen hienotunteisesti ja jättää tilaa lukijan omalle tulkinnalle näiden kahden naisen elämänmittaisen suhteen syvyydestä. He ovat aika ajoin erossa toisistaan sodan ja evakkovuosien vuoksi. Lilla oli valmistunut paitsi laulunopettajaksi myös sairaanhoitajaksi. Kumpikin palvelee isänmaata tahoillaan. Mutta yhtä varmasti he aina palaavat yhteen, adoptoivat kolme orpotyttöä ja rauhan tultua saattavat vihdoin elää perheenä, jossa on kaksi äitiä. Jamilahden kansanopisto joutui evakkoon Sortavalasta ja asettui ensin Lieksaan, sitten Valkealaan ja lopulta Haminaan Poitsilan kartanoon, missä se edelleen toimii osana Kymenlaakson kansanopistoa

Mia Tiusanen toimi useita vuosia Jamilahden kansanopiston johtajana ja Lilli-Ann Nuorivaara varajohtajana. Kirjailija Annukka Järvi kertoo kirjan lopussa kohtaamisestaan jo iäkkään Lillan kanssa, jonka persoonan säteilyvoima voitti silloinkin mielikuvan iän haurastuttamasta vanhuksesta.

Sivistyksen siirtyminen sukupolvelta toiseen ja kolmanteen ei liene kovin muodikas ideaali näinä aikoina. Mutta kun neljäs polvi rimpuilee irti tuskallisen rauhattomuuden aikakaudesta, sivistyskin voi puhjeta uuteen kukoistukseen.


Eeva PiispanenEeva Piispanen

Eeva-Riitta Piispanen on pitkän linjan viestinnän ja sanankäytön ammattilainen. Eläkkeelle jäätyään v. 2018 hän on ollut vapaa kirjoittaja ja puhuja.