Dolores Reyesin Multasuu on maagista realismia, joka johdattaa lukijansa syvälle Argentiinan kaduille, Buenos Airesiin. Teos on koskettava sekä karu. Se sijoittuu naapurustoon, jossa köyhyys, väkivalta ja kuolema ovat osa tavallista arkea. Mm. New York Times ja El País nimesivät Multasuun yhdeksi vuoden 2019 parhaista latinalaisamerikkalaisista romaaneista.
Vuoden 2024 tilastojen mukaan pääkaupunkia ympäröivän Suur-Buenos Airesin alueen yli 10 milj. asukkaasta vajaa puolet elää köyhyysrajan alapuolella. Marginalisoituneilla alueilla väkivalta on arkipäivää, erityisesti naisiin kohdistuva.Rikolliset jäävät usein kiinniottamatta ja poliisin korruptio ja tehottomuus pahentavat ongelmaa huomattavasti. Kun valtiolliset instituutiot epäonnistuvat suojelutehtävässään, monet alkavat itse selvittää tapahtumia ja kääntyvät epätoivoisina esimerkiksi selvännäkijän puoleen.
Multasuu pystyy maata syömällä kuitenkin paikallistamaan kadonneita ja kuolleita ihmisiä. Tämä kyky on kirous, mutta sillä voi saada aikaan myös hyvää. Kyky voi auttaa selvittämään kadonneiden olinpaikan ja onko kadonnut enää edes elossa.
Multasuu huomaa kykynsä ensimmäistä kertaa äitinsä hautajaisissa. Pieni tyttö heittäytyy äitinsä haudalle ja suutuksissaan tunkee multaa suuhunsa. Silloin hän näkee jotain kamalaa, näyn isästä, joka hakkaa äidin hengiltä. Myöhemmin elämässään Multasuu on ainoa, joka pystyy ratkaisemaan useissa katoamistapauksissa totuuden.
Kokemus näyistä on kamala, mutta Multasuu ei voi välttää kykynsä tuomaa musertavaa vastuuta. Muiden auttaminen saa kyvyn tuoman kirouksen tuntumaan siedettävältä. Ja avun tarvitsijoita on paljon.
Suomentaja kertoo teoksen lopussa, että vaikka Multasuu on fiktiota, se kuvaa hetkittäin hyvinkin tarkkanäköisesti Buenos Airesin provinssin nuorten elämää ja arkea naapurustossaan. Reyes on itse elänyt elämänsä alueella sekä kohdannut opettajan työssään ja äitinä lukuisia nuoria, joista on ottanut mallia myös tarinan nuoriin.
Suomentaja pahoittelee, että käännös ei tee oikeutta alkuperäiselle kielelliselle ja kulttuuriselle kontekstille, joka on kovin erilainen kuin omamme. Suomentaja on kuitenkin näitä eroja pyrkinyt jälkisanoissaan avaamaan, jotta lukija saisi avaimia ymmärtää myös sitä, mikä jätetään sanomatta.
Teos oli todella mielenkiintoinen ja koukuttava lukukokemus. Vaikken lukiessani ymmärtänyt teoksen sisällön olevan niin lähellä aitoa vallitsevaa tilannetta Argentiinassa, pystyin kuitenkin tuntemaan ahdistuksen, pelon ja samalla väkivallan ja kauheuksien normaaliuden. Jälkikirjoitus avasi lukukokemukseni vielä paremmin ja moni kohta tarinasta sai syvemmän merkityksen.
