Juhlavuoden messut alkavat pressitilaisuudella, lavalle nousee messujen ohjelmajohtaja Ville Blåfield, yksi tapahtuman perustajajäsenistä Olli Eräkivi sekä kirjailija Anja Snellman joka on toiminut useina vuosina messuilla haastaattelijana, kirjailijana sekä ohjelmajohtajana 2003-2006.
Olli Eräkivi kertoo miten idea messuista syntyi. Suomen Messut oli houkutellut jo aiemmin starttaamaan kirja-alan omat messut, mutta Eräkivi joutui sanomaan, ettei se kannattaisi, koska lama-aika oli koetellut kirja-alaa rankasti. Idea jäi kuitenkin itämään ja Eräkivi huomasikin, että alan toimijoilla oli suurikin toive messuille.
Helmikuussa 1999 joukko kirjaihmisiä, etupäässä kustantajia ja kirjakauppiaita tapasi Vilnassa yhteisen pöydän ääressä kabinetissa ja pohtivat, ovatko tehneet kaikkensa palvellakseen lukijoita ja asiakkaita. Jos Vilnassa kirja on messujen arvoinen, miksei se olisi myös Suomessakin? Ajatustyö jatkui Helsingissä ja seuraava kevät ja kesä kypsyttivät messuideaa.
Anja Snellman kertoo, että jo 90-luvulla moni kirjailija toivoi Suomeen omia messuja. Kirjailijat olivat vierailleet usein Göterborgissa tai Frankfurtissa suurilla kirjamessuilla, eivätkä voineet ymmärtää miksi Suomessa ei ole omia messuja.
Eräkiven mukaan alusta asti oli selvää, että messuista tulisi lukevan yleisön tapahtuma, ei business-to-business-messut kuten esimerkiksi Frankfurtissa. Nyt 25 vuotta myöhemmin Eräkivi kuitenkin joutuu toteamaan, ettei silloin aloittaessa olisi uskonut millainen menestys messuista tulisi. Eräkivi toteaa lämpimästi, että on saavutettu enemmän kuin koskaan toivottiin.
Seuraavaksi lavalle astuvat Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Laura Karlsson sekä Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho. Juontaja kysyykin alan rautaisilta ammattilaisilta, että miten kirja-alalla nyt menee?
Karlsson toteaa, että muutoksia kirja-alalla on viime vuosina tapahtunut todella paljon. Digitaalisten julkaisumuotojen myötä painetun kirjan asema on tippunut alaspäin, mutta tilanne on tasaantunut ja näyttää nyt vakaalta.
Laiho kertoo, että e-kirja ei vielä vaikuttanut niin paljoa, mutta kun äänikirjat tulivat, ne nousivat räjähdymäisesti myynnissä nousuun. Tämänkin osalta tilanne on nyt tasaantunut ja suhteessa myydyistä kirjoista 48% on digitaalista ja 52% paperille painettuja kirjoja. Painetulle kirjalle ja kustantajille positiivista on oppikirjamyynti, vaikkakin tämä on tappiollista kirjakaupoille.
Messuille ennakkolippuja on kuitenkin tänä vuonna myyty ennätysmäärä, joten kiinnostus kirjoihin ei ole kadonnut. Karlsson toteaakin, että kaikesta huolimatta ja kirjan julkaisumuotoa katsomatta ihmisiä onneksi kiinnostaa kirjan sisältö. Suomessa julkaistaan paljon laadukasta sisältöä kirjan muodossa ja siitä voidaan iloita.
Laihon mukaan ihmiset ostavat nykyään paljon käyttöoikeutta ja kuunteluaikaa, jonka vuoksi kirjailijan tulot pienenevät. Toisaalta kirjoja kuitenkin myydän enemmän kuin ennen. Tämä aiheuttaa paljon keskustelua julkisesti, joka on erittäin perusteltua.
Karlsson pohtii myös, että kirjaan tarvittavalla vapaa-ajalla on valtavasti kilpailijoita. Elokuva- ja tv-sarja-tuotanto sekä sosiaalinen media syövät osansa, mutta myös työt, hyvinvoinnista ja kunnosta huolehtiminen sekä moni muu asia varastavat aikaa lukemiselta.
Ihmiset siis lukevat paljon, mutta ollaan huolissaan lukutaidon heikkenemisestä? Karlsson toteaa lukutaidon olevan ihmisen peruskivi niin sivistyksen kuin kaiken elämän osalta. Valmistuvista opiskelijoista joka viides ei pärjää elämässään arkisissakaan asioissa, joten peilatessa tilannetta peruskiveen on pakko olla huolissaan. Karlsson painottaa, ettei tilanne ole vain kirja-alan asia, vaan ihan koko yhteiskunnan.
Laiho on sitä mieltä, että todellakin pitää olla huolissaan. Hän korostaa, ettei nyt puhuta lukutaidon edistämisestä vaan pelastamisesta. Jos ihminen ei pysty lukemaan A4-kokoista ohjetta työelämässä niin miten voisi pärjätä? Suomi ei ole halpatuotantomaa, joten myös työtä tekevän kansan täytyy olla valistunutta ja hyvää.
Sekä Laiho että Karlsson korostavat, että lukeminen on äärimmäisen tärkeää. Laiho pohtii Kirjalahja lapselle -kampanjan olevan hyvä, mutta eikö samaa lahjaa voisi antaa uudelleen myös vanhemmille lapsille. Karlssson taas muistuttaa, että mitä enemmän kotona on kirjoja ja niitä luetaan, sitä enemmän myös lapsen lukutaito kasvaa.
Viimeisenä lavalla jaetaan Suomen Messusäätiön kirja-alan edistämispalkinto 15 000 euroa taholle, joka toiminnallaan edistaa erityisesti nuorten lukuintoa. Palkinnon tänä vuonna voittaa Piiri. Piiri on 2025 perustettu kulttuurimedia ,joka julkaisee kirjallisuutta käsittelevää uutiskirjettä sekä järjestää lukutapahtumia. Piirin toimitukseen kuuluvat Ronja Salmi, Adile Sevimli ja Tuija Siltamäki. Suomen messusäätiön raati kiittääkin kunnianhimoisesta ja journalistisesti erittäin hyvästä sisällöstä.
Messuilla vieraili tänä vuonna kaikkiaan 104 516 kävijää, ja kokonaisuus ylsi jälleen uuteen kävijäennätykseen. Messujen teeman mukaisesti ohjelma on täytetty sivistyksellä ja ilolla ja ennätyslaajassa kattauksessa oli yli 1000 ohjelmaa ja lähes 1700 esiintyjää. Ainakin suurimpien kustantamoiden osalta on myös myyntiennätyksiä rikottu.
Voinkin hyvillä mielin todeta, että lukeminen sekä kirjallisuus kiinnostaa ja kirja-ala puhuttaa. Helsingin Kirjamessut osaltaan edistää lukuharrastusta, kirjallisuuden arvostusta ja kirjojen myyntiä. Ansaitusti Helsingin Kirjamessut vahvisti tänä vuonna asemaansa Pohjoismaiden suurimpana kirjallisuustapahtumana. Seuraavat messut ovat 22.-25.10.2026 yhdessä Viini & Ruoka -tapahtuman ja Antikvaaristen kirjamessujen kanssa.
Juhlavan ja hienon kuuloista, mutta kauanko meillä on kirjailijoita, kun kirjoittamalla ei elä? Kauanko sisältö pysyy laadukkaana, kun kirjoittaminen ei kannata? Miten käy koko kirja-alan, kun kirjailijat kyllästyvät kirjoittamaan mitättömillä tuloilla? Ja miten sitten käy lukutaidon ja valistuneen kansan? Puhetta on siis syytä ylläpitää jatkossakin!
