Tomi Norha on kirjailija, kriitikko, muusikko ja opettaja. Lentotähti on Norhan toinen romaani, esikoinen Naarasperho ilmestyi tammikuussa 2024. Lentotähti pursuaa musiikkitermejä, luomisen tuskaa ja erilaisia kirjoittamisen lajeja. Teos on kokonaisuutena esitelmä Norhan taitojen laajuudesta.
Lentotähti sijoittuu Helsinkiin vuonna 1917. Suomi on julistautunut itsenäiseksi ja koko maa on tietynlaisessa odottavassa tilassa. Emilien ensimmäinen konsertti on pian edessä. Emilie on huolehtinut tarkkaan, että soittajat osaavat esitellä hänen sävellyksensä oikein. Konsertti sujuu ongelmitta, mutta lehdistä löytyy myöhemmin konsertista vain yksi arvostelu. Sekin on murskaava ja tyly tuomio Emilien entiseltä miesystävältä Toivolta.
Tästä hetkestä eteenpäin tarina kietoutuu monessa kerroksessa eteenpäin. Emilie yrittää saada oikeutetusti jonkun puolustamaan luomaansa konserttia, elää yksinhuoltajaäidin elämää aikana, jolloin nainen tunnettiin jonkun vaimona. Seurustelu Fabianin kanssa saa uuden suunnan miehen salaisuuden paljastuessa ja Emilie yrittää koko ajan luoda uutta ja parempaa sävellystyötä. Kun vielä syttyy kansalaissota, täytyy Emilien keksiä keinot selviytyä päivästä toiseen. Tarinaan liittyy vielä Ninon, vahvatahtoinen 1600-luvun kurtisaani, jota Emilie pitää esikuvanaan.
Romaanin lukeminen tuntui haastavalta, sillä tarinassa on paljon asioita, jotka ymmärtää vasta päästyään aivan loppuun asti. Lukijana koin välillä olevani aivan hukassa enkä ollut ihan varma, miten tietyt asiat liittyivät juoneen. Kun kuitenkin tarina loppua kohden alkaa kuoriutua lukijan ymmärrettäväksi, tekisi mieli palata takaisin alkuun ja lukea sekä havainnoida tarinaa uusin silmin.
Norhan Lentotähti on tummasävyinen ja vaikuttava romaani mielenterveyden järkkymisestä. Historiallinen Suomi saa hieman erilaisen roolin naissäveltäjän silmin. Vaikka alkuun lukeminen tuntui tervan juonnilta, lopetettuani lukemisen jäi tarina elämään käsinkosketeltavasti silmieni eteen. Tarina on synkkä, kaunis, koskettava ja suorastaan nerokkaasti kirjoitettu. Lentotähti yllätti minut riipaisevan erilaisen tunneskaalansa vuoksi.
On aina yhtä kiehtovaa lukea naisen elämästä miehen kirjoittamana. Vielä kun tarinaan tuodaan mukaan historia, on hengästyttävää huomata, miten kauniisti mies osaa naisen elämän ja aseman yhteiskunnassa tuoda esille. Tästäkin teoksesta jäi päähenkilöstä päällimmäisenä mieleen se, miten Emilie joutui olemaan äärettömän vahva, liian pitkään ja liian yksin.
