Kirjailija Markus Nummi oli kertomassa Käräjät-romaanistaan Ruskeasuo-Seuran tilaisuudessa Runeberg-palkinnon julkaisemisen aattona. Haastattelijana oli vanha opiskelukaveri, historiantutkija Tapio Bergholm.
Selviää, että Nummestakin olisi voinut tulla historiantutkija – tai olisi hän voinut suuntautua elokuvienkin tekemiseen.
– Joitakin asioita on kuitenkin helpompaa tai antoisampaa kirjoittaa vapaasti ja hyödyntää todellisuuden illuusiota, Nummi puolustaa valintaansa.
Käräjät kertoo itsenäistymisen kivuista ja kansalaissodan jännitteistä, jotka heijastuivat 1930 -luvun kuohuntavuisien joukkokäräjiin. Bergholmin ihmettelyyn, kuinka kummassa Nummi valitsi niin laajan aiheen, tämä toteaa, ettei työhön ryhtyessään ollenkaan aavistanut urakan laajuutta. Se oli selvinnyt vasta aihepiiriin tutustuessa ja arkistoihin uppoutuessa.
– Lähdin kokoamaan ja sitomaan yhteen sukutarinoita, joihin olin törmännyt ja joista olin kuullut lapsesta lähtien monia versioita. Itse asiassa ajattelin, että sukutarinasta syntyisi nopeasti romaani. Meni kahdeksan vuotta.
Lukija on aina oikeassa
Keskustelu polveili faktan ja fiktion, todellisten tapahtumien ja kirjailijan luoman maailman pohdinnassa. Bergholmin mukaan riittää, että totta on siteeksi, niin kaikki koetaan totena. Nummen mielestä lukija tuo lukukokemukseen myös paljon omaa sisältöä oman kokemusmaailmansa kautta. Siten jokainen lukukokemus on ainutlaatuinen ja lukija on aina oikeassa. Moni lukija on pitänyt Käräjiä eräänlaisena ”Pohjanmaan Täällä pohjantähden alla -kirjana”.
– En ole kuitenkaan halunnut esittää Suomen historiaa yhteisön kautta. Historialliset asiat tulevat esiin, koska ne ovat kuvattavien ihmisten elämää, Nummi sanoo.
Yhteisön vaiettu tragedia
Käräjien pohjana ovat Markus Nummen äidin ja tädin kertomukset ja äidin nuorena kuolleen veljen kohtalo. Vaikka taustalla on 1930-luvulla tapahtunut massaoikeudenkäynti, Käräjät on romaani, jonka tapahtumat ja henkilöhahmot ovat rakennettuja.
Kyseessä on yhteisön rikos, joka varmasti tiedettiin laajastikin, mutta josta ei puhuttu. Yhteisön lapset ja nuoret saattoivat elää täysin tietämättöminä suljettujen ovien takana käydyistä käräjistä. Tälläkin kertaa tilaisuudessa oli mukana todellisten tapahtumien paikkakunnalta henkilö, joka ei ollut aikaisemmin kuullut mitään tapahtuneesta. Kuitenkin oikeudenkäynnistä oli aikanaan uutisoitu laajasti.
– Oli paljon asioita, joilta vaan suljettiin silmät.
Käräjät on pienen paikkakunnan suuren tragedian kuvaus, jonka juuret ovat syvällä ja joka heijastuu pitkälle tulevaisuuteen. Lukukokemus ei kuitenkaan lopulta ole ahdistava. Nummen mukaan kyse on näkökulman valinnasta.
– On valinta, kerrotaanko synkistä, vai valoisista asioista. Molempia on aina elämässä.
Lukijoiden suosio lämmittää
Käräjät on romaani, jonka lukijat ovat jo löytäneet. Runeberg-palkinto meni lopulta odotetustikin Pirkko Saision Sulikolle, mutta Käräjät voitti yleisön suosikki -äänestyksen Varjo-Runeberg-palkinnon.
Nummi on jo ehtinyt kertoa syyskuussa ilmestyneestä kirjasta lukuisilla kirjamessuilla, lukupiireissä ja avoimissa yleisötilaisuuksissa. Useita kirjastovierailuja on tulossa. Ensimmäiset vierailut kirjan pohjana olevien tapahtumien Etelä-Pohjanmaalle ovat vielä edessä, Vaasa maaliskuussa ja toukokuussa Teuva, joka on Nummen äidin kotipaikka ja esikuva romaanin kuvitteelliselle Tarvajoelle. Kirjan saama myötätuuli tuntuu hyvältä.
– Tärkeintä minulle on, että huomionosoitusten myötä tieto kirjasta leviää. Luulisin, että sama pätee moniin muihinkin kirjailijoihin. Minä ainakin ahnehdin aina uusia lukijoita! Niin ja kivaltahan se tuntuu, kun huomioidaan. Jatkuvasti sitä epäilee omia töitään ja kehut saavat epäilyt ainakin hetkellisesti hellittämään.
