Lukeminen toimi voimavarana ja vertaistukena

Saara Ylönen 21.7.2025

Muistan pienenä katselleeni, kuinka isoveljeni lukivat Aku Ankkoja ja naureskelivat. Olin kateellinen, sillä halusin nauraa itsekin. Uskollisesti selasin jokaisen Aku Ankka -lehden viikottain läpi, mutten ymmärtänyt pelkkien kuvien perusteella, mikä oli ollut veljien mielestä niin hauskaa.

Kunnes eräänä päivänä tajusin vitsin. Huomaamattani olin lukenut pari sanaa. Olin alle kouluikäinen, kun osasin jo hieman lukea. Aapisenani toimi sama lehti, kuin niin monen muunkin lukutaidottoman, on toiminut jo 74 vuoden ajan.

Ala-asteella koulussamme oli oma kirjasto, niin kuin siihen aikaan oli vielä tapana. Saimme koulun kirjastosta lainata luettavaa kotiin asti. Joka kerta minun pinoni oli luokkani suurin. Ahmin lukuisia kirjoja ja lukutaitoni karttui. Vielä tänä päivänäkin olen ns. nautiskeleva lukija, lukutahtini on hidas, mutta väsymätön.

Loppujen lopuksi syyt miksi minä kuitenkin yhä edelleen luen, ovat kovin henkilökohtaisia. Tähän päivään asti kantaneen lukukipinän sain, kun joululahjaksi sain ensimmäisen Harry Potter -kirjan. Olin hämmästynyt paketin avattuani, että mitä ihmettä minulle on ostettu. Ensin en tarttunut kirjaan, koska oli toinen kesken.

Kun aloitin Viisasten kiven lukemisen, en enää lopettanutkaan. Hyljeksitty, kiusattu ja alistettu Harry Potter herätti minussa jotain, jonka olin visusti oppinut piilottamaan. Koin valtavasti samaistumisen tunteita tuota hyljeksittyä poikaa kohtaan. Olin itsekin koulukiusattu, enkä vaikean äitisuhteen vuoksi koskaan kokenut olevani tarpeeksi.

Harry Potterin seikkailut taikamaailmassa kuitenkin toivat nenäni eteen jotain, mitä en voinut kuvitellakaan. Maailman, jota ei ollut olemassa, mutta jossa saatoin silti helposti elää. Saatoin kokea tuskaa, riemua, ystävyyttä ja taikaa yhdessä Harryn kanssa ja tiesin, että hän ymmärtää vähän myös minuakin.

Samalla saatoin aina myös lohduttautua, ettei minulla ollut kuitenkaan koskaan ihan niin vaikeaa ja kamalaa. Löysin paljon hyviä asioita omastakin elämästäni, mutta samalla myös vahvaa vertaistukea vaikeisiin hetkiin. Minullahan oli kuitenkin muun muassa ne Aku Ankat, joiden avulla sain myös naurua ja iloa elämääni.

J. K. Rowlingia on paljon kritisoitu mediassa ja nettipalstoilla viime aikoina. Hän ei ole minunkaan roolimallini, mutta olen ikuisesti kiitollinen maailmalle, jonka hän loi lapsuuteni ja nuoruuteni iloksi sekä pakopaikaksi. Rowlingin kirjojen ansiosta rakastuin fantasiaan, joka on lempigenreni yhä edelleen.

Tänä päivänä luen yhä edelleen paetakseni todellisuutta. Vaikka elämäni ei ole niin kipeää kuin lapsena, on paljon mukavampaa sukeltaa taikuuden, vampyyrien, noitien, haltijoiden ja ties minkä kanssa suuriin seikkailuihin kuin pohtia huomista työpäivää tai odottavia kotitöitä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan kirjoissa myös mahdollisuutta oppia uutta. Luen mielelläni historiallisia romaaneja, jotka kertovat minulle menneistä ajoista, samoin tietokirjoja, jotka avaavat minulle mielenkiintoisia asioita, joita en vielä tiennyt.

Rakastan yhä edelleen nauraa sarjakuvien äärellä. Toisaalta sarjakuvat avaavat mahdollisuuden myös omanlaisiinsa fantasiamaailmoihin. Luen paljon seikkailuja erilaisissa maailmoissa myös sarjakuvina. Näihin rakkaus on syntynyt oman Aapiseni, Aku Ankan äärellä. Luen paljon mangaa tai muuta erilaista, joka tarjoaa naurun sijaan seikkailuja. Mutta kyllä sarjakuvien parasta antia on edelleen nauru.

Nyt kun minulla on oma lapsi, olen pitänyt äärimmäisen tärkeänä lukea lapselleni. Luemme joka ilta yhdessä, minä lapselleni ääneen. Ja toivon että saan lukea vielä pitkään. Olen kokenut lapseni kanssa huimia uusia seikkailuja ja hauskoja hetkiä, mutta myös surua, vihaa ja pelkoa. Hän saa kokea kokonaisen tunneskaalan turvallisen aikuisen kainalossa.

Myös lapseni rakastui Harry Potteriin ja luimme Tammen (2020) julkaiseman upean juhlapainoksen, joka avautuvine ja liikkuvine kuvineen on jo itsessään taikaa. Toinen osa on nyt kesken, kolmas odottaa hyllyssä ja neljäs osa ilmestyy tänä syksynä juhlapainoksena. Nautin myös lasten kirjojen lukemisesta erityisen paljon, koska voin tehdä sitä yhdessä oman kalleimman aarteeni kanssa.

Saara YlönenSaara Ylönen

Lukeminen on matka. Lukeminen on magiaa. Lukeminen on jotain, johon on mahtavaa paeta, sukeltaa, kadota, uppoutua, rakastua... Lukeminen avaa ovia, joita en tosielämässä voisi avata. Lukeminen on mun juttu! Kirjat ovat intohimoni, harrastukseni, nautintoni ja pakopaikkani.

➤ SIIRRY