Vinkkasin tämän kirjan Kirjamaan Lukukuu-listallani kesäkuussa. Kerroin tämän kiinnostavan herkullisen asettelunsa vuoksi. Kärttyisä vanhus kaivaten kuolemaa sekä elämää pursuava alakouluikäinen täynnä virtaa ja eriskummallisia päähänpistoja. Nyt luin kirjan itse, ja vahvistan kirjavinkkaukseni osuvaksi! Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Eudora Honeysett on 85-vuotias, kovan ja karun elämän elänyt vanha piika. Hänellä ei ole eläviä sukulaisia, ei oikein ystäviä eikä halua enää kärvistellä elämässään yhtään pitempään. Eudora on päättänyt tarttua tilaisuuteen kuolla valitsemallaan tavalla, rauhallisesti kärsimättä sveitsiläisellä klinikalla. Täytettyään hakupaperit ja toimitettuaan tarvittavat liitteet saadakseen prosessin käyntiin, Eudoran elämään putkahtaa Rose perheineen sekä Stanley, ikääntynyt leski ja herrasmies.
Rose pursuaa elämää, käyttää älyttömiä värikkäitä vaatteita eikä oikein aina ymmärrä, että jatkuva puhuminen saattaa ikäihmisellä olla raskasta. Stanley taas on kohtelias, ystävällinen ja haluaa olla Eudorankin ystävä. Myös Rosen perhe ottaa Eudoran lämpimästi vastaan ja kohtelee kuin omaa perheenjäsentä. Tämä kaikki käy Eudoran mielestä sietämättömäksi, sillä kokonaisuus muistuttaa juuri siitä, mitä Eudora ei ikinä saanut elämässään ollessaan vielä voimissaan.
Teoksen tarina koostuu Eudoran nykypäivästä ja kertoo kuvaavasti, millaista vanhuksen arki voi olla. Se avaa lukijalle hyvin, miten ikääntyminen vaikuttaa jaksamiseen, kykyyn nauttia elämästä ja nähdä asioiden valoisat puolet. Kirja kertoo myös Eudoran raastavasta ja raskaasta menneisyydestä, joka on kyllästetty vastuulla, velvollisuuksilla ja oman hyvinvoinnin uhraamisella. Tämä puoli kirjasta avaa lukijalle hyvin, miksi joku voisi päätyä Eudoran valintaan kuolla vapaaehtoisesti.
Teos on lämminhenkinen, koskettava ja surullinen kokonaisuus, joka tarjoaa lukijalle paljon ajateltavaa sekä ymmärrystä. On kiehtovaa lukea, kuinka pieni tyttö onnistuu murtamaan jään ikääntyneen Eudoran sydämen ympäriltä. Jään, joka on pystytetty suojamuuriksi. On myös mielenkiintoista lukea, miten Eudora näkee maailman, oman elämänsä värittämänä varsin synkäksi paikaksi. Ja miten Rosen roiskima glitter ja väriläiskät tuovat väriä myös Eudoran elämään.
Pystyn hyvin samaistumaan Eudoran ajatteluun siitä, kuinka nykypäivänä ihmiset ovat kiireisiä, itsekeskeisiä ja on täysin hyödytöntä yrittää nähdä maailmaa positiivisessa valossa. Samaan aikaan kuitenkin Rosen ja hänen perheensä tuoma lämpö ja rakkaus valavat toisen puolen tähän maailmaan. Ystävällisiä ja hyviä ihmisiä on olemassa ja kuten Rosen äiti toteaa, hän mieluummin on ystävällinen ja lämmin, koska hän voi valita niin. Elämänasenne on siis täysin valintakysymys.
Eudora honeysett voi hyvin, kiitos on lämmin tarina arvokkaasta ikääntymisestä, muiden huomioon ottamisesta ja arvokkaasta kuolemasta. Ikääntyminen ja kuolema ovat asioita, jotka joudumme kaikki kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin. Ennen aikojaan omasta valinnasta kuoleminen on kuitenkin aina melko radikaali päätös, joka Stanleyn sanoin sopii vain pelkurille. Elämässä on helppo luovuttaa, mutta vain eteenpäin kulkeminen voi tehdä elämästä elämisen arvoia.
Annie Lyons on brittiläinen bestseller-kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja. Ennen kirjailijanuraansa Lyons on työskennellyt mm. kirjakauppiaana. Jäätyään kotiäidiksi Lyons aloitti kirjoittamisen 2009. Kaikkiaan Lyons on kirjoittanut seitsemän romaania ja tämä teos on toinen häneltä suomennettu romaani. Ensimmäinen oli pommisuojan lukupiiri.
