Sini Helmisen Kunnes kuolen on dystooppinen säeromaani. Näiden kahden termin yhdistäminen lupailee jotakin todella dramaattista ja synkkämielistä luettavaa. Ja sitä Helmisen kirja myös on. Nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu romaani oli loistava lukukokemus myös aikuiselle, joka inhoaa runoja! Teos korostaa mielestäni upeasti sitä potentiaalia, mitä runoudella oikeastaan on.
Helmisen kirja oli ensimmäinen koskaan lukemani säeromaani. Olen niitä hieman vältellyt, koska koen runojen lukemisen vaikeaksi. Helmisen teoksen luettuani uskon uskaltavani tarttua seuraavaankin säeromaaniin vielä joskus. Niitä muutama omassakin hyllyssä odottaa lukemista. Toivoisin, että tällaisia olisi kirjoitettu omassakin nuoruudessani. Saattaisin suhtautua runoihin hyvin eri tavalla, kun ne eivät valmiiksi aiheuttaisi pakokauhua siitä, ymmärränkö niitä.
Kunnes kuolen sijoittuu dystooppiseen maailmaan, jossa jokainen tietää kuolinpäivänsä jo syntymästään saakka. Päähenkilö Aani on tiennyt aina, että tulee kuolemaan 17-vuotiaana. Kuolinpäivä pystytään laskemaan ennalta Auguuri-algoritmin avulla päivälleen oikein ja se tatuoidaan jokaisen otsaan jo pikkulapsena. Nuorena kuolevia kutsutaan päiväperhoiksi ja yhteiskunta vieroksuu heitä. Kukaan ei halua tuntea pian kuolevaa ihmistä ja muutenkin yleisesti pohditaan, onko näihin lyhytikäisiin mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja.
Aani yrittää elää mahdollisimman tavallista elämää, käydä koulua ja nauttia viimeisestä elinvuodestaan. Luokalle tulee uusi tyttö, Outa, josta tulee nopeasti paras ystävä. Outa ei vieroksu Aania vaan houkuttelee tämän mukaan tanssiharrastukseen. Kun Aani sairastuu vakavasti, tuntuu kohtalo julmaankin julmemmalta. Täytyykö hänen tosiaankin viimeiset elämänsä päivät viettää sairaalavuoteessa?
Usein lukiessani muiden arvosteluita jostakin tietystä niteestä, pohdin välillä, miten joku on voinut noin eri tavalla tulkita tekstin kuin minä itse. Nämä ovat kuitenkin yleensä pieniä sävyeroja tai mielipiteitä kirjasta. Säeromaanissa puolestaan, kuten runoissakin, lukijoiden tulkinnat voivat vaihdella paljon. Tällöin tapahtumat voivat saada hyvin erilaisen sävyn lukijan tulkinnan mukaan. Olisi mielettömän upeaa päästä kärpäseksi kattoon johonkin nuorten lukuryhmään tai luokkaan, jossa keskustellaan tämän kirjan tapahtumista, teemoista ja tunnelmasta!
Kunnes kuolen teki minuun vaikutuksen. Synkästä aiheesta on pystytty nostamaan paljon valoa, positiivista ajattelua ja toivoa. Samaten tarina sisältää valtavasti ajattelemisen aihetta, opetuksia ja näkökulmaa avartavia nostoja niin elämästä kuin yhteiskunnallisista teemoistakin. Teksti on kaunista, hyvin kirjoitettua ja vaikuttavaa, mutta samalla tarpeeksi selkeää ja ymmärrettävää. Ajatuksia ei ole piilotettu liian vaikean tekstin taakse, vaikkei runomuoto nuorelle helpointa luettavaa välttämättä ole.
