Teija Rantojan kirjoittama Irtiotto on roadtrip-tarina, jossa matkaan ei suinkaan lähde känniääliöilevä äijälauma, vaan elämän vaatimuksiin ja naisen muottiin kyllästynyt Jaana. Jaana on vahva, itsenäinen ja arvonsa tunteva nainen, toisin sanoen kaikkea muuta kuin häneltä on koko elämänsä haluttu.
Kun mies lähtee jälleen kerran työreissuun, Jaana pakkaa matkalaukun ja starttaa oman autonsa, suuntaa tien päälle valmiiksi suunnittelemalleen reitille. Ensimmäinen pysähdys airbnb:ssä ja Jaana kaivaa mukaan pakkaamansa valokuva-albumin esille.
Kuva-albumiin Jaana on valinnut mukaan tarkkaan kuvat, joita haluaa muistella ja käydä mennyttä elämäänsä läpi. Muistelun täyteinen reissu jatkuu paikkakunnalta toiselle ja kuin tilauksesta Jaana tapaa matkallaan entisiä heilojaan. Yhtäkään näistä hän ei takaisin ottaisi, mutta kun ei nykyinenkään mies tunnu enää siltä, miltä suhteen alussa.
Jaanan lapset ovat jo kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet kotoa. Jonkinlainen keski-iän kriisi tai tyhjän pesän syndrooma pyörii huulilla, mutta loppujen lopuksi Jaanan elämässä ei taida olla tästäkään kyse. Vaikka Jaana on aina ollut oman päänsä mukaan tekevä, näyttäytyy historiassa niitä käännekohtia, jolloin kuitenkin on sorruttu yhteiskunnan luomiin paineisiin naisen roolista ja nyt elämä ei ole enää sitä mitä Jaana siltä haluaisi.
Irtiotto on kiinnostavasti kirjoitettu kerroksittain ja hyvin erilaisia elementtejä käyttäen. Iso osa tarinaa on avoin tie, auto ja vapaus. Toisaalta oman identiteetin uudelleen löytäminen ja sen vahvistaminen horoskoopin luonneanalyysin ja menneisyyden kokomuksien kautta. Kolmanneksi ennen kaikkea naisen roolin ja aseman pohtiminen, sen pakotetun muotin purkaminen, johon jokainen nainen tahdotaan väkisin sulloa.
Osaan samaistua Jaanaan monessa kohtaa, koska olen itsekin vahva ja itsenäinen nainen. Samaan aikaan minussa on kuitenkin se miellyttäjän vika, joka luopuu omastaan, jotta muilla olisi hyvä olla. Yhden lapsen, avioeron ja tuhansien negatiivisten kokemusten kanssa eläminen on vaatinut paljon toisaalta sopeutumista ja toisaalta omastaan kiinni pitämistä.
Tarina itsessään ei ole kovin mukaansa tempaava, mutta Jaanan muisteluun, pohdintaan ja arvomaailman vahvistamiseen on niin helppoa samaistua, että lukukokemus oli miellyttävä sekä mieleen painuva. Irtiotto on teos, jota suosittelen itseään ja omaa paikkaansa etsivälle luettavaksi. Ihanasti tarinan loppu jäi vielä lukijalle auki, jättäen mielikuvitukselle varan täyttää se omalla loppuratkaisulla.
