Valamon luostari on tarjonnut vuosikymmenten ajan hengähdystauon ja lepopaikan lukuisille kirjailijoille. Valamossa ovat käyneet ja viivähtäneet muun muuassa kirjailijat Olavi Paavolainen, Pirkko Jurvelin, Annina Holmberg, Olli Löytty, Torsti Lehtinen, Tuula-Liina Varis. Tunnetuin Valamon kävijöistä lienee runoilija ja kääntäjä Pentti Saarikoski.
#Kirjamaa julkaisee lyhyen tietopaketin Valamosta ja sen opistosta.
Luostarin historia
Valamon ortodoksinen munkkiluostari sijaitsee Heinäveden kunnassa Pohjois-Karjalassa. Alkuaan luostari on kuitenkin lähtöisin Laatokasta jo noin 1300-luvulta, nykyisen Venäjän puolelta. Vuonna 1940 luostari evakuoitiin uuteen kotiinsa noin 200-henkisen veljestön kanssa.
Luostari nousi ensimmäiseen kukoistukseensa 1500-luvun lopulla, mutta jo seuraavalla vuosisadalla se tuhottiin, eikä luostaritoimintaa ollut yli sataan vuoteen. Pietari Suuri antoi vuonna 1716 määräyksen rakentaa luostari uudelleen ja kulta-aikaa jatkui 1900-luvun alkuun asti. Tänä aikana Valamosta kehittyi todellinen suurluostari.
Ensimmäinen ja toinen maailmansota jättivät jälkensä, kunnes luostarin oli löydettävä uusi koti. Vuoden 1917 vallankumous katkaisi luostarin yhteydet Venäjälle. Pian sen jälkeen Valamo sekä muut Suomen silloisten rajojen sisäpuolella olleet luostarit, Konevitsa ja Petsamo, liitettiin Suomen ortodoksisen kirkon yhteyteen. Viitankantajamunkit ja noviisit oli kutsuttu ensimmäiseen maailmansotaan jo ennen vallankumousta. Nämä vaiheet aiheuttivat luostariasukkaaksi pyrkivien määrän romahdusmaisen laskun ja veljestön rivit harvenivat.
Uusi maailmansota ajoi luostarien asukkaat evakkoretkelle. Valamon arvoesineistöä evakuoitiin helmikuussa 1940 Laatokan yli jäätietä pitkin ja samana syksynä veljestö asettui Heinäveden Papinniemestä hankitulle maatilalle. Luostarin kronikka kertoo kreikkalaissyntyisen munkki Sergein saapuneen Laatokan valamoon jo 900-luvulla. Perimätiedon mukaan hän sai seuraajakseen karjalaissyntyisen munkki Hermanin. Pyhittäjäisät Segei ja Herman näyttivät veljestölle myös tien Heinävedelle. Luostarin uutta sijoituspaikkaa valittaessa muodostui ratkaisevaksi tekijäksi pyhittäjäisiä esittänyt ikoni. Se löytyi Yrjö Herman Saastamoisen omistaman Papinniemen kartanon päärakennuksesta. Myöhemmin sinne siirtyivät myös Petsamon ja Konevitsan luostareiden munkit.
1970-luvulle tullessa lähes koko Laatokan Valamosta tullut veljestö lepäsi Papinniemen hautausmaalla. Päivittäiset jumalanpalvelukset olivat enää yhden iäkkään pappismunkin, isä Simforianin varassa. 1970-luku osoittautui kuitenkin Valamon uuden kasvun alkusoitoksi. Luostarissa alettiin kääntää vuosikymmenen alussa kirkon jumalanpalvelutekstejä suomen kielelle. Päivittäiset jumalanpalvelukset avautuivat entistä rikkaampina pyhiinvaeltajille. Luostarin monien tukijoiden avustuksella rakennettu kivinen pääkirkko vihittiin käyttöön 1977. Samalla luostari siirtyi käyttämään gregoriaanista kalenteria ja jumalanpalveluskieli vaihtui kirkkoslaavista suomeen.
1960-luvulle asti luostarin elinkeino muodostui maataloudesta, joka oli Laatokan Valamon perinteitä. Matkailusta muodostui kuitenkin nopeasti luostarin pääelinkeino. vuosien varrella tyhjilleen jääneitä munkkien asuinhuoneita alettiin kunnostaa vierasmajoiksi 60-luvun lopulla. 1970-luvulla vanhasta navetasta muokattiin kahvilaravintola, joka nimettiin Trapesaksi. Trapesa tarkoittaa kreikaksi pöytää tai luostarin ruokasalia. Myöhemmin luostarinmäelle on rakennettu vastaanoton ja myymälän tilat, kulttuurikeskus sekä kansaopisto majoitusrakennuksineen.
Luostarielämä
Valamo on ortodoksinen munkkiluostari, jossa vietetään hengellistä yhteisöelämää ja joka on veljestön koti. Valamo on Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon keskus ja Suomen ainoa munkkiluostari. Jos päättää liittyä luostarin joukkoihin, miehestä tulee ensin kuuliaisuusveli, ns. noviisi. Tässä roolissa ollaan vähintään vuosi, mutta yleensä kauemminkin. Jos noviisi katuu päätöstään, hänellä on vielä vapaus poistua luostarista. Kun päätös on varma ja luostarin johto hyväksyy, mies voi vihkiytyä munkiksi. Ortodoksisen näkemyksen mukaan kaikille on järkevämpää ja hyödyllisempää, että vihkiytynyt on oikeasti sitoutunut päätökseensä ja siksi harkinta-aika on pitkä.
Kun päättää vakaasti vihkiytyä munkkiuden ensimmäiseen asteeseen, saa nimityksen viitankantajamunkki. Tämä osoittaa tehdyn päätöksen, mutta ei ole vielä varsinainen munkki. Munkki on antanut vihkimykseen kuuluvat lupaukset nöyryydestä, köyhyydestä ja siveellisestä puhtaudesta. Tästä eteenpäin luostarielämään ja kilvoitteluun vihkiytynyt munkki ei voi enää luopua valitsemastaan tiestä. Luostarissa voi tavata myös skeemamunkkeja, jotka ovat olleet jäseninä jo pitkään. Skeemamunkki on arvonimi, joka vapauttaa kaikista yhteisön velvollisuuksista.
Arkkimandriitta taas on arvonimi, joka voidaan myöntää luostarin johtajalle eli igumenille tai ansioituneelle pappismunkille. Pappismunkiksi kutsutaan papiksi vihkiytynyttä munkkia. Luostaripapistoon kuuluvat arkkimandriittojen lisäksi lukijat, ipo- eli hypodiakonit, munkkidiakonit, arkkidiakonit ja pappismunkit. Ortodoksisessa kirkossa myös piispaksi vihittävät ovat munkkeja. Kaikkia luostarin jäseniä kutsutaan veljestöksi. Valamon veljestön keskimääräinen luku oli pitkään noin kymmenen jäsentä, mutta viime vuosina määrä on kasvanut ja lähestyy kahtakymmentä. Veljestön keski-ikä on n. 45 vuotta.
Luostarielämää kutsutaan perinteisesti kilvoitteluelämäksi, mutta myös enkelielämäksi. Luostarielämän perimmäinen tarkoitus on kilvoittelijan sielun pelastus. Käytännössä kilvoitteluelämä on vuorottelua työn, rukouksen ja levon välillä. Munkin päätehtävä on rukouselämän harjoittaminen. Tästä näkyvimmän osan muodostaa jumalanpalvelukset, joihin kaikki veljestön jäsenet osallistuvat palvelusvuorojensa mukaisesti. Toisen tärkeän osan kilvoitteluelämästä muodostaa työ. Igumeni osoittaa kullekin jäsenelle veljestössä tietyt työtehtävät, joita kutsutaan kuuliaisuustehtäviksi. Kaikki työ on saman arvoista ja niiden kuuliainen suorittaminen rinnastetaan rukoukseen. Veljestön työviikko on kuusipäiväinen, mutta jumalanpalveluksessa käydään joka päivä.
Vanhan luostariperinteen mukaan luostarin tulee elättää itse itsensä. Luostarilla on oltava elinkeino, joka kattaa niin veljestön kulut kuin rakennusten kunnostuksen sekä ylläpidon. Valamon pääelinkeino on nykyään matkailu. Luostarissa käy vuosittain n. 100 000 matkailijaa, joista suurin osa käy kesä-elokuussa. Luostarin alueelle pääsee tutustumaan ilman sisäänpääsymaksua. Ohessa palveluina on Viinitupa, Kesäkauppa, ravintola Trapesa, taidenäyttelyt, luostarimuseo ja kirjasto arkistoineen. Lisäksi tietenkin jumalanpalvelukset ovat kaikille avoimia.
Osa luostarin tuloista saadaan yhä kuitenkin maan antimista. Viinimarjaviljelmien sato jalostuu marjaviineiksi ja -likööreiksi. Myös käsityöperinteet elävät. Ikoniverstas, kehystämö ja pieni kynttilätehdas valmistavat tuotteita sekä monet muut käsityöt valmistetaan veljestön voimin niin luostarin omaan käyttöön kuin matkamuistomyymälään ostettavaksi vierailijoille. Viime vuosina kiinnostus maataloutta kohtaan on lähtenyt uuteen nousuun ja puutarhaviljelyksiä on lisätty, mehiläiset ja lampaat ovat palanneet luostariin.
Valamon opisto
Valamon opisto on perustettu 1986. Opisto on kansanopisto, joka toimii lyhytkurssiperiaatteella. Vuosittain opistossa järjestetään noin 150 kurssia, joihin osallistuu noin 2000 opiskelijaa vuosittain. Opisto on kaikille avoin, eikä kursseille osallistuakseen tarvitse kuulua kirkkoon. Opistossa voit opiskella mm. ikonimaalausta perusteellisesti, aivan alkeista mestaritasoon saakka. Muita vaihtoehtoja ovat ortodoksiseen uskoon ja elämäntapaan liittyvät kurssit, laaja kirjo kädentaitoja, kulttuurin ja taiteen kursseja sekä laaja valikoima mm. mielenterveyteen, kirjoittamiseen ja elämän vaikeisiin asioihin liittyviä kursseja.
Jos olet työskentelypaikkaa ja rauhaa vailla, kannattaa tutustua myös Valamon residenssin hakuihin tulevalle syksylle ja alkutalvelle. Kirjailijat, tutkijat ja lukijat rakastuvat takuulla Valamon kirjastoon. Kirjastosta löytyy kattava kokoelma ortodoksisia teoksia, mutta myös paljon muita arvokkaita teoksia, joita ei helposti käsiinsä saa. Valamon luostari tarjoaa mitä ihastuttavimman miljöön vaikkapa rauhalliselle lukulomalle.
