Topi Borgin kirja Normaaliusrodeo ei ollut aivan sellainen kirja kuin kuvittelin etukäteen. Ajattelin, jo otsikon perusteella, että kirja sisältäisi enemmän pohdintaa siitä, mitä on normaali ja normaalius. Siitä miten Borg näkee itsensä verrattuna muihin. Toisaalta, on vaikeaa nähdä ja kirjoittaa itsestään ulkopuolisen silmin. Kirjassa Borg kertookin elämästään enemmän tekemisen kautta.
En tiedä mitä oikein odotin, mutta jostain syystä en pystynyt erottamaan kirjasta, että se oli autistin kirjoittama, minusta se olisi hyvin voinut olla jonkun ”normaalin” ihmisen kirja. Toki Borgilla on erikoiskiinnostuksen kohteita, kuten autistin kirjolla olevilla ihmisillä käsittääkseni usein on, kuten japanin kieli.
Itse asiassa koko sana ”normaali” jotenkin ärsyttää minua. Minulle tulee siitä mieleen elämä, jossa kaikki on ulkokohtaisesti kunnossa, mutta sisällä kiehuu. Kuten elokuvassa Revolutionary Road, jossa kyseenalaistetaan perinteinen amerikkalainen unelmatapa elää, joka ei suvaitse poikkeavia ihmisiä. Mitä vikaa amerikkalaisessa unelmassa on? Ei mitään, mielestäni, jos sitä ei rinnasteta normaaliuteen. Toinen edellä mainitun elokuvan päähenkilöistä sanookin leffassa, että hän haaveili Pariisiin muuttamisesta, ei siksi että pääsisi pois (to get out), vaan nimenomaan päinvastoin ( I wanted to get in). Hän tarkoittanee tällä, että on tärkeätä tuntea olevansa sisällä elämässä, eikä niin, että katselisi sitä jotenkin ulkoapäin, kuin filminauhaa.
Entä nimen toinen puoli? Rodeo? Minulle tulee siitä mieleen kilpailu. Onko elämä siis kilpailua siitä, kuka on normaalein? Hieman ahdistava ajatus.
Normaalius on myös kulttuurisidonnaista. Se, mikä on normaalia esimerkiksi Japanissa, ei aina ole normaalia Suomessa. Ajattelen itse, että onnekkaimmat meistä pääsevät kokemaan ja näkemään monia eri elämisen muotoja.
Jos haluaa ymmärtää autismia, niin tämä kirja tarjoaa yhden näkökulman. Sen sijaan jos hakee tarkkaa määritelmää sille, mitä on autismi, tulee pettymään. Voidaankin mielestäni sanoa, että autismilla on monet kasvot.
Kirjan lopussa on lista Borgin suosikkielokuvista, tv-sarjoista, musiikista. Se on mielenkiintoinen.
