”Ne on nyt sitten kuolleet, molemmat. Äiti oli löytynyt sängystään, haissut siinä monta viikkoa ennen kuin kylätalkkari oli poikennut pihaan tuomaan postin. Isää oli etitty vähän pitempään, poliisi ja palokunta. Se oli soutanut selälle ja lyönyt veneen pohjan kirveellä paskaksi. …
Lue koko tekstiHaavoittuva ilma on kaunista,
vaikka tuli tekeekin siihen reikiä,
heikentää fokusta.
Gravitaatiopisteen reviirillä
voi eritellä kaiken, jos haluaa.
Mutta silloin aamut ehtivät lakata katsomasta.
Toivoo, että ylhäällä olisi muitakin,
onnen ympärille palanneita.
Katsoo ympärilleen ilman tietoa menneistä laaksoista,
Katsoo liian …
Lue koko tekstiTuon poloisen pää meni kotosalla äkkiä niin pyörälle, että kun hattyhyllyt ja tiskiharjat lähtivät tanssimaan hänen silmissään, tunsi hän lopulta roikkuvansa uuninreunasta.
Nainen oli melko pitkä, hieman ujon mutta älykkään oloinen ja herkkäsilmäinen. Hänellä oli tuuhea ruskea tukka joka pörrätti …
Lue koko tekstiOdotimme selleissämme, että he tulevat noutamaan.
Olimme idealisteja ja aktivisteja.
Koska olen Claude Cahun, queer-surrealisti, kuvasin kaiken mitä näin natsivankilassa. Piirsin sellimme tupakka-askin kanteen. Kuvasin, miten vankien kirjeenvaihto tapahtui. Kirjoitin tarkoin, miten natsit kohtelivat omia vankejaan. Kuvasin myös sen, miten …
Lue koko teksti
Sisäinen Aalto (Kohti Sitä, Mikä Olen)- kunnianosoitus Goethelle:
Kuljen mutkikkaita polkuja suljettujen silmieni takana.
Mielen tyyneys, jota vuolee ihmisen levottomuus.
Olen mikä olen, olin mikä olin; olenko näiden välissä jotakin.
Aalto sortuu rantaan, ja minä olen siinä aallossa.
Kuulen tyrskyt, …
Lue koko teksti
Huomista en voi tavoittaa,
liian kaukana aina se on,
minut aika eteenpäin kuljettaa,
mutta huominen,
se on tavoittamaton.
Vaikka säteet nousevan päivän,
ajatuksiani valaista jo voi,
sen todeksi nähdä saan käyvän,
vasta kun yö valossa vaikeroi.
Ja nyt …
Lue koko teksti
Kunnianosoitus runoilija Helvi Juvoselle
***
Minä siirtolohkare
emokalliosta lohjennut
(hän kirjoitti)
jään kauas kantama
jään jättämä
olen metsässä yksin,
olen outo.
***
Surun äkkinäisyys, loukkaukset ulkoa, yksin .
Minä jolla ei näemmä ole aikaa toipua, mutta jossa on kaikki aika.…
Tapasin Hannan, Sipin äidin, torilla eräänä alkukesän aamuna. Hän soi minulle aivan yhtä lämpimän, äidillisen halauksen kuten hänellä oli tapana silloin joskus niin kauan, kauan sitten.
Hanna ei ollut muuttunut alkuunkaan. Jokunen kilo ja muutama ryppy paljastivat sen, että vuosia …
Lue koko teksti
Aurinko, joka iltapäivällä oli tullut esiin pilvipeitteen takaa, kultasi taivaan raatihuoneen takana kävellessäni saunalta yläpihalle. Puutarha oli aina ollut niin äitini kuin isoäitinikin silmäterä. Mitä tahansa sinne istuttikin, saattoi olla varma siitä, että se kasvoi, kukki ja tuotti satoa.
Vielä …
Lue koko teksti
Sinä iltana rajuilma vyöryi lännestä. Jos se olisi yrittänyt yhtään etelämpää, lounaasta Alassalmen suunnalta saatika etelästä Ärjänselän ylitse, yritykseksi se olisi myös jäänyt.
Kello neljän jälkeen myrsky oli aloittanut matkansa Pohjanlahdelta. Ensin se oli saatellut rannikon pohjalaiset kaupungista koteihinsa, tuulilasinpyyhinten …
Lue koko teksti