Olemme astuneet tekoälyttömyyden aikaan: joko tulemme älykkäiden koneiden tyhmiksi käyttäjiksi tai opimme käyttämään niitä viisaasti. Tekoäly toimii mustassa laatikossa, järjestelmässä, jonka toimintaa emme näe, mutta jonka vaikutukset tunnemme. Mitä tapahtuu, kun tekoälystä tulee opettaja, ystävä ja peili?
Jarno Alastalo on tekno-filosofi, kirjailija, digitaalisten yhteisöjen rakentaja ja kissavideoiden asiantuntija, joka on suunnitellut mustia laatikoita. Alastalon tausta digitalisaation maailmassa on moninainen mm. Aller Median verkkoliiketoimintajohtajana, Suomi24-yhteisön perustajana ja Heimo-somestartupin rakentajana.
Musta laatikko; Tekoälyttömyyden ajan alku on Alastalon neljäs kirja, joka liittyy tekoälyyn ja somen maailmaan. Alastalo on rakentanut yli miljoonan käyttäjän sosiaalisen median palvelun ja nähnyt läheltä miten ihmiset käyttäytyvät digitaalisissa yhteisöissä. Hänen nykyinen yrityksensä MPH Making People Happy tekee digitaalisten palveluiden ja somealustojen konsepteja ja sisältöjä sek hänen ajatustyöpajansa CSY Lab tutkii tekoälyn ja ihmisyyden rajapintaa.
Kaiken tämän jälkeen uskonkin, että Alastalo todella tietää mistä kirjoittaa. Musta laatikko onkin kattava ja todella monesta näkökulmasta pohdittu tietokirja tekoälystä, sen luomista mahdollisuuksista sekä ongelmista ja miten tämä kaikki vaikuttaa meihin ihmisiin ja ihmisyyteen.
Kirja koostuu viidestä tekoälyn mustasta laatikosta osoittaen sen vahvuudet ja heikkoudet. Alastalon kirja ei maalaa olemattomia piruja, muttei myöskään hypetä ja kiittele sokeasti. Musta laatikko korostaa ennen kaikkea sitä tosiasiaa, että käytti tekoälyä mihin vain ja miten vain, avainasemassa vaikutuksiin on ihminen itse. Vaikutukset riippuvat siitä, osaako käyttäjä tulkita tekoälyn tuotantoa.
Erilaiset algoritmit luovat eritoten sosiaaliseen mediaan järjestelmän, joka muistuttaa kieltämättä mustaa laatikkoa. Jos ei tiedä mitä tekee, on mustasta laatikosta vaikeaa nähdä ulos. Ja koska laatikon luojakaan ei aina tiedä mitä on luonut, on ulos näkeminen äärimmäisen vaikeaa.
Internet on pullollaan tekoälyn luomia tekstejä ja kuvia. Jälki on niin hyvää, että on erittäin vaikeaa erottaa, mikä on tekoälyn luomus ja mikä on aitoa. Eritoten nuorilla on vaikeuksia erottaa tekoälyn ja ihmisen luoman rajapinta. Vai onko? Alastalon teos on kattava ja ymmärrettävä teos tekoälystä digitaalisessa maailmassa, jonka lukemista suosittelen ihan jokaiselle internetin ja somealustojen käyttötaidon tasosta riippumatta.
Musta laatikko; Tekoälyttömyyden ajan alku pohtii tekoälyä niin eettisestä kuin ekologisesta näkökulmasta. Ennen kaikkea se osoittaa ne rajat, jotka tekoäly meille ihmisille on luonut. Näiden rajojen tunnistaminen ja ymmärtäminen vaatii käyttäjältään älykkyyttä, jotta käyttäjänä säilyy ihminen eikä valta siirry tekoälylle.
Alastalo osoittaa, ettei tekoäly pyri maailman hallitsijaksi, eikä siihen pystykään. Mutta ihmisten luomat alustat ja algoritmit sen sijaan pyrkivät tekoälyn avulla kaikin tavoin sumentamaan ja hämärtämään ihmisen omaa ajattelua, pyrkien sulkemaan ihmisen tekoälyn mustaan laatikkoon. Siksi tieto ja ymmärrys näistä laatikoista on tärkein apuväline digitalisaation aikana.
