Heli Susanna Virkkunen on pienen pohjalaisen yleiskustantamon Ethenen kustantaja ja kirjailija. Suomen kieltä ja viestintää Vaasan yliopistossa opettava Virkkunen kirjoittaa, aina kun aikaa löytää, kolumneja, blogitekstejä ja runoja.
Viime vuoden lopulla ilmestynyt Arvopohjainen kirjoittamisstrategia – kirjoittajan suunnittelukirja on tehtäväkirja kaikille luoville kirjoittajille. Tänä vuonna Virkkuselta ilmestyy lastenkirja Meebon ilot ja huolet.
Kirjamaa kysyi Virkkuselta, mistä hänen omat arvonsa nousevat, ja mitä lukeminen, kirjoittaminen ja kirjallisuus merkitsevät hänelle.
Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Heli Susanna Virkkunen, omaa sukua Katajamäki, ja syntyisin olen Ilmajoen Koskenkorvalta, josta päädyin muutamien mutkien kautta Isoonkyröön. Työskentelen Vaasan yliopistossa suomen kielen ja viestinnän opettajana ja teen myös jonkin verran tutkimusta. Tällä hetkellä minulla on meneillään tutkimushanke yliopisto-opiskelijoiden näkemyksistä tekstien ja arvojen yhteyksistä. Tutkimusartikkeleiden lisäksi kirjoitan kolumneja ja blogitekstejä, kolumneja ja runoja.
Millaisen merkityksen annat juurillesi?
Olen kasvanut Etelä-Pohjanmaalla, enkä haluaisi asua vakituisesti missään muualla, mikä kertoo aika paljon kotiseuturakkaudestani. Eteläpohjalaisuus on vahva osa minua, mikä kuuluu myös puheestani. Kun puhun eteläpohojalaasella murtehella, tuntuu tosi kotooselta. Läheiseni, isovanhempani ja muut sukulaiset sekä ystävät ovat minulle tärkeitä, ja yhteiset kokemukset ja muistot ovat kertyneet Etelä-Pohjanmaalla.
Juurien merkityksen tajuaa joskus yllättävissä tilanteissa. Järjestin Koskenkorvan kyläyhdistyksen kanssa kulttuuri-illan, jossa äidinkielenopettaja Anna Peräaho haastatteli minua, Sari Männikköä ja Anu Tuomaria. Tapahtumaan osallistui monia minulle jo lapsuudesta tuttuja koskenkorvalaisia. Oli jännää kokea se tapahtuman kotoisa tunnelma. En ollut miettinyt pitkään aikaan, miten koskenkorvalaisuuskin on osa minua.
Mikä sinusta piti tulla isona?
Jo alakouluikäisenä halusin olla opettaja ja myös viestintä kiinnosti. Runoilijaksi tai kirjailijaksi en koskaan erityisemmin muista haaveilleeni ryhtyväni. Muistan tosin, että kun olin nuorena kesätöissä Ilmajoki-lehden toimituksessa, kirjoitin yhden novellin, kun välillä oli aikaa tehdä muutakin kuin lehtijuttuja.
Missä vaiheessa kirjat, lukeminen ja kirjoittaminen tulivat elämääsi?
Kirjat ovat olleet osa elämääni lapsesta saakka. Muistan, kun isäni luki minulle Pikku hutilusta, joka oli 1970-luvulla ilmestynyt pieni pehmeäkantinen minikirja. Kenties tällä kirjalla onkin ollut suuri vaikutus mieleeni, koska olen sittemmin tutkinut lastenkirjojen siivoamisteemaa ja tänä vuonna ilmestyy kirjoittamani lastenkirja Mebeen ilot ja huolet, joissa siivoaminen on yksi teema. Teema oli mukana myös lastenrunokirjassani Koiranpennun murinoita. Siivoaminen ja siihen suhtautuminen kytkeytyy minusta ihmisen persoonaan ja tapoihin, ja siksi se minusta kaikessa arkisuudessaan kiinnostava teema.
Nuorena luin valtavasti kirjoja. Kirjoittamisestakin olen aina pitänyt. Viime aikoina erityisesti kirjoittamisen halu on vahvistunut, minkä takia valitettavasti lukemiselle jää vähemmän aikaa. Monesti nautin kirjoittamisesta, ja se on mukavampi ajanviettotapa kuin esimerkiksi television katsominen.
Onko oikein puhua sinusta tietokirjailijana?
Runoilijuuden, kirjailijuuden ja taiteilijuuden nimityksiin kytkeytyy mielenkiintoisia eri yhteisöjen näkemyksiä siitä, koska ja kuka voi nimittää itseään vaikkapa tietokirjailijaksi ja mikä siihen riittää. Itse näen, että nimitystä voi käyttää, kun on kirjoittanut tietokirjaa tai tietokirjoja ja itsestä tuntuu siltä. Kyseessä on identifioitumisprosessi, jonka aikana ihminen omaksuu itseensä uudenlaisen identiteetin osan.
Olen asettanut itselleni tavoitteeksi kirjoittaa tietokirjan, joka pohjautuu tutkimuksiini. Koska en ole vielä tätä tehnyt, olen vasta kasvumatkalla. Kirjoittamani Arvopohjainen kirjoittamisstrategia – Kirjoittajan suunnittelukirja on kylläkin tietokirjamainen ja sen pohjana on tietoa. Se on kuitenkin tehtäväkirja, joten siksi minusta tuntuu luontevammalta nimittää itseäni tutkijaksi, kirjailijaksi tai runoilijaksi.
Miten rohkaiset muita kirjoittajia?
Kirjoita silloin, kun siltä tuntuu ja usko itseesi. Kirjoittajaksi kasvetaan kirjoittamalla ja lukemalla. Arvopohjainen kirjoittamisstrategia – Kirjoittajan suunnittelukirja on itse asiassa rohkaisukirja, jossa on omien arvojen pohtimiseen kannustavien tehtävien lisäksi voima- ja kannustuslauseita.
Miksi kirjoittaminen on arvokasta ja tärkeää?
Kirjoittamisen arvon voi määrittää sen kautta, miksi se on itselle tärkeää, ja mitä sen kautta haluaa tehdä, kuten miten haluaa vaikuttaa muihin ja maailmaan. Kirjalla voi olla suuri merkitys lukijalle. Kirjoista voi löytää asioita, joista ei ole aiemmin tiennyt, ja yhtäkkiä tulee tietoiseksi ihan uudesta asiasta ja näkee maailman uusin silmin.
Milloin on otollinen aika kirjoittaa?
Kirjoittamisen voi aloittaa koska vain. Itse kirjoitan yleensä aina silloin, kun siltä tuntuu – ja tietenkin, kun se on mahdollista. Saan välillä huonosti nukuttua ja silloin voi kirjoitella jotain yölläkin. Olisi tosin ihanteellista, että kirjoittamiselle olisi enemmän aikaa.
Aineisto vai idea edellä? – Kumpi on tärkeämpää, hyvä ennakkosuunnittelu ja rakenne, vai inspiraatio ja sattuma?
Ainakin tähän saakka olen kirjoittanut erityisesti runoja luovuuden puuskissa – edennyt siis inspiraatio ja tunne edellä. Toki erilaiset projektit vaativat erilaista lähestymistapaa. Tietokirja vaatii idean lisäksi perehtymistä aiempaan kirjallisuuteen. Ennakkosuunnitelma ja rakenne voivat myös hautua mielessä, mutta hyvähän ne on myös paperille saada.
Mitä tehdä, kun niin kutsuttu kirjoittajan blokki tai valkoisen paperin kammo iskee?
Tällöin voi joko jatkaa kirjoittamista ja antaa kynän lentää kritisoimatta omaa tekstiään tai vaihtoehtoisesti voi irrottautua hetkeksi kirjoittamisesta ja lukea kirjoja ja inspiroivia tarinoita sekä antaa aivojen levätä. Ehkä on kuitenkin hyvä välillä kirjoitella, varsinkin jos projekti on kesken ja aikaa on.
Toisaalta on luontevaa, että jotkin projektit jäävät kesken ja uinumaan ja odottavat siellä, josko inspiraatio iskisi uudestaan. On siis aivan oikein antaa itselleen lupa myös jättää projekti kesken ja siirtyä johonkin muuhun.
Mitä sanoisit kirjoittajalle, joka haaveilee kirjailijuudesta, ja lukee kirjasi?
Toivon, että jos hän lukee kirjan Arvopohjainen kirjoittamisstrategia – Kirjoittajan suunnittelukirjan, hän saa siitä voimaa, ajatuksia ja innostusta. Kirja johdattelee arvojen pohdintaan ja niiden kautta voi täsmentää omia tavoitteitaan ja suunnitelmiaan.
Mitä itseltäsi on tulossa seuraavaksi? Tietoa? Kaunoa? Jotakin siltä väliltä?
Saapa nähdä. Minulla on tällä hetkellä krooninen aikapula, mutta toisaalta minulla on muutama käsikirjoitus puolivalmiina tietokoneen tiedostoissa. Koska minulla on monenlaisia projekteja meneillään, en aseta itselleni kovin tarkkoja aikatavoitteita, jotta en uupuisi. Tietokirjan kirjoittamisen tehtyäni haluaisin kirjoittaa romaanin, koska sitä ei ole vielä tehnyt.
Pidän ihanana ajatuksena sitä, että kirjoittamisesta pitävälle löytyy aina uusia haasteita, joihin tarttua.
