- Suomentanut Vappu Orlov
Vladimir Nabokovin viime vuonna suomennettu Kutsu mestaukseen on jälleen yksi hätkähdyttävä todistus kaunokirjallisuuden yhteiskunnallisesta voimasta. Tartuin teokseen suurin odotuksin – olinhan jo vuosi sitten tutustunut Nabokovin satiiriseentuotantoon romaanissa Väärin päin.
Teoksen esilehdillä sen kerrotaan käsittelevän ”ulkopuolisuuden, taiteen todellisen olemuksen ja inhimillisen olemassaolon tarkoituksen teemoja”. – Ehkä näinkin, mikä olisikaan modernistisempaa. En kuitenkaan kestä kiusausta olla lukematta teosta yhteiskunnallisena romaanina, jonka aineistot löytyvät helposti myös omaelämänkerrallisista aineistoista.
Kirjailija oli paennut 1919 Neuvostoliitosta. Vuonna 1925 hän avioitui toisen pakolaisen, venäjänjuutalaisen Véra Evseyevna Slonimin kanssa Berliinissä.
1930-luvulla totalitarismin pimeys laskeutui myös Saksaan. Vladimir Nabokov kirjoitti Kutsu mestaukseen -teoksen vuonna 1934. Samana vuonna Adolf Hitleristä tuli perustuslain muutoksella sekä valtakunnankansleri että presidentti.
Kysymys kuuluukin, kumpaa Kutsu mestaukseen -teoksen yhteiskunnallinen satiiri tökkii lujempaa, Neuvostoliittoa vai Natsi-Saksaa. Joka tapauksessa Nabokovin oli lähdettävä pakoon molemmista.
Vereslihalla
Kutsu mestaukseen päähenkilö on nuori Cincinnatus C, joka on tuomittu kuolemaan syytettynä ”tieto-opillisesta eksytyksestä”. Romaani kertoo niistä päivistä, jotka Cincinnatus joutuu virumaan vankilassa odottamassa tuomiotaan ja se päättyy jos ei kaulan katkaisuun niin ainakin mestauslavalle.
Kirjan ensimmäisen luvun kolmannella sivulla selvä asetelma ravistetaan oikeaan kulmaansa. Cincinnatus on juuri tutustunut kuolemanselliinsä.
”Jonkun ajan päästä vanginvartija Rodion tuli sisään ja kutsui hänet valssiin. Cincinnatus suostui. He alkoivat pyörähdellä. Avaimet kilisivät Rodionin nahkavyössä, hänestä lähti miehen, tupakan ja valkosipulin haju, ja hän hyräili puhisten punaiseen partaansa (…)” (s. 13)
Kutsu mestaukseen -teoksen lukukokemusta voisi kuvata astumisella karuselliin. Vinhaa vauhtia posetiivimusiikin tahdissa pyörivä karuselli on täynnä hassunhauskoja henkilöitä hattuineen ja pukuineen, iloisine ilmeineen ja käytöstapoineen. Vauhti huimaa, mutta sen kyydissä olijoita voi ihmetellä vain keskiakselin päältä. Sinne Nabokov on asettanut niin Cincinnatuksen kuin lukijansa.
Paitsi toisin kuin akseli, Cincinnatus on heikko, miltei näkymätön. Onhan hän juuri saanut kuulla kuolemantuomionsa. Koko teoksen ajan hän koettaa vain saada tietää vartijoiltaan, milloin mestaus toimeenpannaan. ”Se voi siis tapahtua huomenaamullakin?” Cincinnatus kysyy toiveikkaasti.
Kutsu mestaukseen on teos, joka näyttää hirvittävällä, groteskilla ja absurdilla tavalla, mikä arvo yksilöllä on totalitaristisessa järjestelmässä. Ankkuroimatta teosta suoraan Neuvostoliittoon en voi olla ajattelematta uutisia nyky-Venäjältä. Syytökset ”tieto-opillisesta eksytyksestä” ovat räikeästi tätä päivää, ja nykyisin tuollaisesta syytteestä tiputaan kerrostalon ikkunasta.
Mielivalta ei ole joukkojen vaan persoonattoman oligarkian mielivaltaa, jonka uhri voi olla kuka tahansa. Siksi myös Kutsu mestaukseen on täynnä kaunopuhetta ja käytöstapoja, protokollaa, joista vankilan johto, oikeuslaitos ja pienen kaupungin porvaristo pitää naurettavuuksiin saakka kiinni.
Modernismin mieli
Vladimir Nabokov on modernisti. Jälleen kerran modernistinen kerronta todistaa, miten ylivoimainen se on silloin, kun kirjailija haluaa kertoa siitä, mistä on mahdoton kertoa.
Parhaimmillaan modernismi on silloin, kun sen henkilöllä on hätä. Kun niin ymmärrys kuin sitä sanoittavat sanat ovat loppumassa. Noina hetkinä jäljelle jäävät aistihavainnot, hajanaiset unen ja muistojen pätkät. Lineaarisen ajan sijasta löytyy aina kasa ajan fragmentteja, joista kertoja rakentaa henkilönsä mielen ja maailman.
Kutsu mestaukseen on täynnä mitä omituisinta toimintaa. Vankilanjohtaja, asianajaja, vartija ja läheiseen selliin asettuva monsieur Pierre pitävät huolta, että Cincinnatuksen kuolonsellistä ei puutu kaunopuhetta ja koketeerausta. Kaiken tämän hälyn keskellä lukija seuraa kuolemaantuomittua. Hänelle suodaan repliikki silloin tällöin sekä absudeja mielen havaintoja.
Mutta kun kuva Cincinnatuksesta rakentuu lukijan mielessä kokonaiseksi, ei se sieltä enää koskaan irtoa. Romaanihenkilö pelastuu.
Kutsu mestaukseen on viisas kirja Euroopasta, jonka jokaisen kannattaa lukea.
