Henna Mäkelinin Rasituskoeaikaa tekisi kyllä mieli lukea niin kuin romaania ei pidä lukea: autofiktiona, tunnustuskirjana kirjoittajansa elämästä. Kirjan minäkertoja, Riitta Sointu, on neljäkymmentäyksivuotias entinen Uutislehden, Henna Mäkelin Kouvolan Sanomien (toivon mukaan ei kuitenkaan entinen) kulttuuritoimittaja. Kirjan julkkareissa, Hennan ja hänen parhaan ystävänsä jutustelua kuunnellessani olen hetkittäin varma, että ystävä on Leka, Riitta Soinnun bestis.
Todellisuus ja fiktio menevät onnellisesti sekaisin, eikä kirjailija tehnyt elettäkään korjatakseen sekaannusta: kukin lukee ja tulkisee niin kuin lystää.
Rasituskoeika on Mom lit -kirjallisuutta. Genre lienee lanseerattu siinä vaiheessa, kun Chick on saanut ensimmäisen lapsensa ja raskausarpensa, ja vuodet ovat kuluttaneet silmäpusseja – ei kun rintoja – niin että ne ”muistuttavat yhä enenevässä määrin kansallispuvun taskuja”.
Mäkelinin esikoisromaani tarjoilee roisia kieltä ja huumoria tuutin täydeltä. Lukija kulkee Riitta Soinnun pään sisällä, maanisen, älykkään, läheisriippuvaisen ja neuroottisen naisen matkassa yhdeksän kuukauden matkan syksystä kevääseen. Siis raskaustesterin kahdesta viivasta vereen, suolenpätkiin ja lapsen ensimmäiseen parkaisuun. Tarina olisi tavallisista tavallisin ja tuhanteen kertaan kerrottu, ellei jokainen kerta olisi kuitenkin aina ainutkertainen. Siihen Mäkelin luottaa. Ja tunteisiin – En muista, milloin olisin heilunut yhtä holtittomasti tunteesta toiseen.
On siis raskaana oleva entinen toimittaja, jonka ura katkeaa dramaattisesti, kun hän erehtyy lyömään esimiestään turpaan. On Mies, joka projekti Pikku Kakkonen tuleekin yllätyksenä, kymmenen vuotta esikoistytön, Nykerönenän syntymän jälkeen. Parisuhde ajautuu ensimmäiseen kriisiin.
On Leka ja Lutunen, parhaat ystävät, jotka eivät petä; On työlleen eläneet, puhumattomat äiti ja isä; Ja on rikkaat Appi ja Anoppi.
Lopulta on myös Miehen sisko, Nato, jonka saa myytyä äitiysbloginsa samalle Uutislehdelle, jolle Riitta Soinnun ammattitaito ei enää kelpaa. – Niin, Nato on myös raskaana, ja toisin kuin Riitta Sointu, hän tekee siitä toimeentuloaan.
Kokonaisvaltaisesta hämmennyksestä – huumorilla
Huumorinkin läpi Rasituskoeaika on yhteiskunnallinen romaani. Se kertoo yhdellä tasolla työelämän murroksesta ja yhteistoimintamenettelyistä. Riitta Soinnun entisellä työpaikalla, Uutislehdessä ei ole enää tarvetta täysipäiväiselle kulttuurijournalismille, koska Lifestyle-blogit keräävät moninkertaisesti klikkauksia.
Vielä enemmän Rasituskoeaika kertoo kokonaisvaltaisesta hämmennyksestä. Mitä on olla nelikymppinen nainen, jumissa sukupolvien välissä, ei vielä vanha ja kaikki panohalut tallella, tytär, äiti ja nainen samassa lauseessa. Ihmissuhdemyllerryksessä Riitta koettaa pysähtyä edes hetkeksi ja kysyä, missä mennään, mutta niin kuin meille kaikille, elämä vain tapahtuu. Yhtäkkiä appivanhempien portaissa voi vastaan kävellä puhuva pingviini.
Rasituskoeaika löytää kyllä kohdeyleisönsä. Voin jo miltei kuulla huutonaurua ja hallitsematonta rätkätystä naisporukoissa, oli kyse sitten etkot tai jatkot. Minua teksti otti kuitenkin myös sydämestä niin kuin rasituskoe konsanaan. Kuinka ollakaan, samaistuin Mieheen. Kuten hänkin, pakenen valtaisaa puheen (tekstin) ja tunteiden tulvaa työhuoneeseeni, josta alkaa kuulua tietokoneen lätkytys.
Tipun vapaaehtoisesti minäkertojan matkasta, mutta omalla tavallani iloisen hämmentyneenä. Olen etuoikeutettu, saan lukea yhä uusista ihmisistä ja maailmoista.
Ja elämä tapahtuu meistä jokaiselle.
