Lily Kingin mainio viihderomaani, oikeammin romcom Kirjoittajia ja rakastajia (Johnny Kniga) kertoo amerikkalaisesta unelmasta aika lailla Tuhkimo-henkisesti. On velkakurimuksessa vääntelehtivä minäkertoja Casey, joka purkaa lukijalle arkeaan – asunto autotallissa, työpaikka tarjoilijana, korkeakoulututkinto kirjallisuudesta ja vuosia työstetty käsikirjoitus – , suruaan äidin kuolemasta, yksinäisyydestä (espanjalainen boyfriend jäi Barcelonaan, samoin osa tärkeitä tavaroita) jne. Sitten, simsalabim! ystävätär heilauttaa taikasauvaa ja vuosia työstetty käsikirjoitus käy kaupaksi kelpo rahasta, mikä haihduttaa taloudellisen taakan. Eikä siinä kaikki: yhtäkkiä on valittava kahdesta miehestä, joista toinen on kuuluisa kirjailija ja toinen kirjailijaksi pyrkivä resuinen mutta eroottisesti kovin puoleensavetävä opettaja. Ette tietenkään arvaa, miten tarinassa käy.
Lily King osaa viihdyttää. Hän on melko sukkelakynäinen, hyödyntää näppärästi mutta kohtuuden rajoissa ryysyistä rikkauteen -teemaa, ja sukeltaa 60 ja risat -ikäisenä täysin uskottavasti kolmekymppisen päähenkilönsä Caseyn ihon alle. Hän ei pursota tarinaansa ylenpalttisia aineksia. Koettelemuksia seuraava onnen aika tekeytyy kenen tahansa opintonsa päättäneen ja vakavasti työtä tavoitteidensa eteen tehneen ihmisen kohtuullisista toiveista. Käsikirjoituksesta saatava palkkio kattaa velat, uusi työpaikka vastaa koulutusta – ja se Suuri Rakkaus pitää patistaa käymään hammaslääkärissä.
Mikä parasta, King ei pelkää kirjoittaa myös vakavasti ja vakavissaan. Kun Caseyn elämä alkaa kirkastua hänen saatuaan paikan äidinkielen opettajana, hän pitää puheen luovan kirjoittamisen työpajaan tulleille oppilaille: ”Mitä minulla on ollut viimeiset kuusi vuotta, mikä on ollut vakaa ja pysyvä asia elämässäni, on romaani, jota olen kirjoittanut. Se on ollut minun kotini; paikka, jonne olen voinut aina vetäytyä. Paikka, jossa tunnen itseni välillä jopa voimakkaaksi, kerron heille. Paikka, jossa olen eniten oma itseni. Ehkä jotkut teistä, sanon heille, ovat jo löytäneet sen paikan.”
Kenties King kirjoittaakin yleismaailmallisista unelmista. Joka tapauksessa hän kirjoittaa kirjoittavan ja lukevan ihmisen elämästä rehellisesti ja aidosti. Ja hän saa sellaisen elämän vaikuttamaan tavoittelemisen arvoiselta.
