Taiwanilaisen menestyskirjailija Yang Shuang-zin lumoava Matkapäiväkirja Taiwanista (suom. Rauno Sainio) rakentuu samoista elementeistä kuin Asako Yuzukin romaani Voita. On ruokaa, kahden naisen suhde ja siihen liittyvää vallankäyttöä. Siinä missä Yuzuki kirjoittaa tästä ajasta ja kotimaansa kulttuurista, Shuang-zi liikkuu vajaan vuosisadan takaisella Taiwanin saarella, jota Japanin keisarikunta miehittää.
Romaani on hienosti rakennettu, huolellisesti hiottu ja sisällöllisesti tavattoman kiinnostava. Sen näkökulmahenkilö Aoyama Chizuko on nuori, menestynyt kirjailija, joka on kutsuttu Taiwaniin pitkälle esitelmäkiertueelle. Hän on kiinnostuneempi saaren kulttuurista kuin isänmaan imperialistisista pyrkimyksistä. Matkailuun hänellä on terve näkemys: tarve kokea ja perehtyä aitoon elämäntapaan, viipyä pitkään ja asua kuten paikalliset. Sen lisäksi häntä riivaa ahmatin ruokahalu, jota hän itse kuvailee vatsassaan majailevaksi hirviöksi. Onnekseen hän saa tulkikseen paikallisen nuoren opettajattaren Chizurun, joka järjestää hänelle pääsyn taiwanilaisten herkkujen äärelle.
Kun ruokaohjeita ja aterioiden kuvauksia hieman raaputtaa, paljastuu siirtomaan todellisuus ja sen alistettujen asukkaiden elämää syövyttävät käskyt, kiellot ja ehdot. Japanilaiset ovat sokeita taiwanilaisten kulttuurille, joka on säilynyt siellä, minne miehittäjät eivät vaivaudu. Chizuko vaivautuu – mutta näkemäänsä ja kokemaansa hän ei ymmärrä kuin omista asenteistaan käsin.
Kirjailija punoo tarinaa huolellisesti. Vähä vähältä hän johdattelee Chizukoa tilanteeseen, jossa silmien on avauduttava. Ja ne avautuvat. Tarina ei kuitenkaan pääty siihen. Se jatkuu seuraavaan sukupolveen ja toiseen maanosaan saakka. Oikeastaan se jatkuu vielä lukijassa. Jäin pohtimaan omia matkojani, niiden motiiveja, ja omaa suhtautumistani ihmisiin, jotka edustavat eri kulttuureja. Aivan oma kysymyksensä on, miksi ruoasta on viime aikoina tullut tärkeä erityyppisten romaanien ainesosa.
