Jo pelkkä teoksen nimi – Kadonneet kirjallisuuden lajit – herättää kiinnostuksen. Miksi ne ovat kadonneet? Onko mekanismi ollut sama kuin nykyään, eli teos tasostaan riippumatta on sattuman tai mainontakoneiston herättämän huomion armoilla, vai onko häivytyksessä ollut kyse muunlaisesta suistamisesta? Alaotsikko ”Nokturno, gaseeli ja muita unohdettuja aarteita” yllyttää vielä lisää. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että yhden aikakauden aarre on toisen roska tai ei puhuttele enää. Entä voisiko sen elvyttää, jos arjen reunaehdot muuttuvat niin, että niissä on uudelleen yhtäläisyyksiä menneisyyteen?
Sisällysluetteloa seuraava osuus on otsikoitu Avain lukijalle, ja sellaista todellakin tarvitaan. Vaikka kirjoittajat antavat auliisti luvan lukea artikkelit oman kiinnostuksen mukaisessa järjestyksessä, valitsen sisällysluettelon tarjoaman strategian – kunnes huomaan selaavani artikkeleita malttamattomasti eteenpäin joidenkin mielikuvitusta kutkuttavien yksittäisten tietojen innostamana.
Mitä jää ensimmäisestä lukukerrasta käteen? En muista, että opiskeluaikoinani kukaan olisi luennoinut ilmiöstä, joka on pyyhkinyt lukulistoiltamme consolatiot tai aubadet. On kiehtovaa saada tietoa lajityypeistä, jotka eivät ole tuttuja edes nimeltä, loitsua ja ehkä kirousta lukuunottamatta.
Saako olla serenadi suljetulle ovelle?
Sitäkin innostavampaa on päästä aiempien sukupolvien ja erilaisissa kulttuureissa eläneiden ihmisten ajattelun äärelle – ja niiden muutosten, jotka pyyhkäisevät pois kokonaisia genrejä. Jos meitä askarruttaa se, miten tiktokkaaminen vaikuttaa hahmottamiseen ja ajattelun kehitykseen, voimme sukeltaa kadonneiden lajityyppien kanssa meille vieraaseen tapaan mieltää maailma sellaiseksi, jossa serenadit suljetulle ovelle eli paraklausithyronit, hagigrafiat tai priameelit ovat tarpeen. Se antaa perspektiiviä tähän aikaan, tähän paikkaan ja tämänhetkiseen ajattelun muutokseen. Samalla se haastaa nykyisin kirjoitettavien historiallisten romaanien henkilökuvauksen. Onko niiden hahmojen tapa ajatella toisintoa omastamme, vai kykeneekö kirjailija todella ymmärtämään miten ihmiset aistivat, näkivät, kokivat maailman; miten he sen sanoittivat ja mitä ajattelivat?
Kiitokset johdatuksesta Kadonneiden kirjallisuuden lajeihin tutkijanelikolle Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl ja Isa Välimäki!
