Kuka on Kari Juva – kuka tietää? Minä en, ainakaan. Mutta lehteiltyäni Matti Korpin kirjoittaman elämäkerran Monumenteista mitaleihin alkusivuja ja selattuani teoskuvia alan muistaa kuvanveistäjän, joka puolisoineen kuului lehdistön lemmikkeihin (lue: julkkiksiin) muutama vuosikymmen takaperin. Ja ai, oliko tuokin monumentti hänen töitään? Pegasokset alkavat kiitää silmissä.
Monumentit muokkaavat kaupunkilaisten yhteisiä olohuoneita, puistoja ja aukioita, niin Kari Juvankin (1939-2014) teokset. Harva meistä on kuitenkaan tullut painaneeksi muistiin tekijän nimen. Niin sen kuuluukin olla. Teos, sen vaikutus ja viesti, on tärkeä, ei ihminen sen takana.
Korppi pureutuu kuitenkin sekä ihmiseen että hänen tuotantoonsa. Huomaan lukevani maltillisen mittaista – sivumäärä jää alle parinsadan – elämäkertaa hyvinkin innostuneena. Tarina aviottomana syntyneestä pohjoisen pojasta, jolla oli kasvuaikanaan tanakat tukipuut vankassa perheyhteisössä, lämminsydämisessä isäpuolessa ja uskollisissa ystävissä ja josta kehittyi merkittävä taiteilija, sekä kiinnostaa että pohdituttaa. Mistä Juvan sisäinen voima kehkeytyi?
Korppi kirjoittaa sujuvasti mutta asiallisesti, tunteilematta ja paisuttelematta. Hän ei tarvitse tehokeinoja; Juvan elämänjuoksu riittää. Yhtä selkeästi hän kertoo Juvan julkisista teoksista ja avaa niitä lukijalle. Jälkimmäisestä olen suorastaan kiitollinen. Monumentti, jonka olen ohittanut katseella kiireesti pyyhkäisten, alkaa puhutella, vaatii pysähtymään ja pakottaa miettimään. Mikä on sen suhde ympäristöönsä, sen kuvaamien ihmisten kohtaloon? Mitä kivipaadet kertovat?
Korppi ei ole taidehistorioitsija, mitä hän ei sen enempää peittele kuin pyytele anteeksi. Häntä ja Juvaa yhdisti vuosikymmenten ystävyys, johon Juvan taiteelliseen työhön perehtyminen limittyi. Juvan perheen arkistot ovat olleet hänen käytettävissään, ja sekä taidemaalari Seija Juvan että perheen lasten haastattelut tuovat kokonaisuuteen oman lisänsä.
Maallikkolukija ei osaa kaivata yhtään syvällisempää analyysia Juvan tuotannosta tai vaatia sen sijoittamista taiteen maailmankaikkeuteen. Ehkä kuvanveistäjän työskentelyn yksityiskohtien selostaminen käy paikoin puisevaksi, mutta siitä pääsee kääntämällä sivua. Sen sijaan taiteilijaperheen arjen, juhlan ja kotielämän pilkahdukset ovat viehättäviä. Ja ne teokset, niitä aion ensi kesänä käydä katsomassa ainakin Raahen veistospuistossa!
Matti Korppi: Monumenteista mitaleihin – Kari Juvan elämää ja taidetta. Kirjaniekka 2025.
