Onko Max Mannerin Murhaloru-trilogian aloitus Kuollut kuin kivi rinnaikkaisteos Johanna Forssin esikoisromaanille Pidot?
Manner aloittaa kuvailemalla menestysdekkareita suoltavan Roosa Viiman uutuuden julkkareita. Pidot tapahtuu influensserikeskittymässä, joka on koottu helsinkiläisten kultapossukerholaisten pusipusilabyrinttiin.
Niin Manner kuin Forss nälvii estoitta kilistelyn ammattilaisia, joiden ammatillinen pätevyys on hankittu wikipediasta, todistettu plagiaattijulkaisuilla ja vahvistettu poseeraamalla somessa esasaaristen olkapään takaa kurkkimalla. Lisäksi Manner hiillostaa kulttuurin kuluttajia häijyillä paljastuksilla kustantamosta, jossa kustannustoimittajaparka urakoi somesopivan mutta kirjoittajana kansakoulutasoisen suosikkikirjailijan tekeleitten uudelleenkirjoittamisten parissa.
Miksi nämä kirjat julkaistaan juuri nyt?
Vastauksen löytäminen tähän nimenomaiseen kysymykseen askarruttaa minua enemmän kuin Mannerin harrastama loruttelu á la Agatha Christie -klassikko Eikä yksikään pelastunut tai edes rikollisen paljastuminen. Totta kai minä tiedän, kuka yritti murhata Roosa Viiman! Antakaas, kun kerron… ellei kiveen kääritty lorunpätkä osu päähän ennen kuin ehdin.
Tässä välissä voin aprikoidia, aikooko Manner sittenkin sulloa mannermaiseen tapaan tuleviin kahteen osaan yllätyksiä, joita en osaa kuvitellakaan. Entä miksi kustannustoimittajan nimeä ei mainita kirjassa? Onko ratkaisu kustantajan vai kirjailijan itsensä?
