Rimma Erkko on väitöskirjatutkija, kirjailija ja kuvittaja. Erkon mielestä painajaisissa on taikaa, mikä omalla synkän viehkeällä tavallaan näkyy ja kuuluu tässäkin säeromaanissa. Koukosielut on Erkon toinen romaani. Se on itsenäinen jatko-osa Tuonelaiset-sarjan avausosalle Teräsjää.
Erkko julkaisi 2025 myös perheen pienimmille suunnatun paksusivuisen tietokirjan, joka esittelee suomalaisen kansanperinteen hahmoja, kuten Tuonelan väkeä. Taianomaista väkeä on aiemmin arvosteltu Kirjamaassa.
Olen lukenut paljon nuorille suunnattuja säeromaaneja ja tämä oli ensimmäinen aikuisten säeromaani. Täytyy sanoa, että Erkko muutti käsitykseni säeromaanista täysin. Yleisesti käsitykseni säeromaaneista on ollut tekstin keventäminen, ilmavuus ja runonomaisella tekstin asettelulla leikittely.
Erkon Koukosieluja ei voi sanoa kevyeksi ja ilmavaksi luettavaksi. Tarina on groteskin tummasävyinen, ja se on ähkyyn asti täynnä faktaa ja ns. nippelitietoa kansanperinteen hahmoista ja mytologiasta. – Mitään vähempää ei aiheeseen perehtyneeltä tutkijalta voisi odottaakaan
Koukosielut on pullollaan hahmoja ja paikkoja, joista suurin osa oli minulle uusia tuttavuuksia. Se ei siis ole kokoelma tunnetuimpia ja kaikille tuttuja kansanperinteen hahmoja. Tämä aiheutti aluksi päänvaivaa, ennen kuin aloin hahmottaa milloin puhuttiin Tuonelan asukista, loveen langenneesta, ja milloin oltiin ylisessä tai alisessa.
Haastavaa luettavaa tarina on myös kielensä vuoksi. Erkko on tehnyt mielettömän työn kertoessaan tarinaa milloin vanhalla suomella, vanhalla karjalan kielellä, milloin suomen kielen eri murteilla. Onneksi kirjassa on 23-sivuinen sanasto. Siihen tutustuminen oli kiehtova sukellus kieleen ja sanastoon, jota en ole kuullut käytettävän, vaikka tavallaan onkin osa äidinkieltäni.
Koukosielut on täynnä elementtejä, jotka ovat kiehtoneet minua jo pitkään. Erilaiset suomen kielen murteet, eritoten ne vanhat tai vanhahtavat ovat lämmittäneet mieltäni aina. Omat sukujuurieni ovat Karjalasta, ja siksi myös karjalan kieli kiehtoi minua. Olen kiinnostunut erilaisista vanhoista loitsuista ja kansanperinteistä. Paras bonus kirjassa oli pari kääntämätöntä karjalankielistä loitsua.
Vaikka lukukokemus oli haastava, oli se lopulta myös vaivan arvoinen.
Koukosielut on hieno tarina moninaisuudesta, erilaisuudesta, oikeudesta olla oma itsensä ja päättää omasta kehostaan, sukupuolen moninaisuudesta sekä yhteiskunnan vaatimuksista, joihin on mahdoton vastata.
