Lastenlääkäri Matti kertoo työurastaan niin, että äiti-ihminenkin ymmärtää.
Matti Korppi kertoo letkeällä otteella mittavan taipaleensa 1960-luvun lopulta Kuusankoskelta Helsinkiin lääketiedettä opiskelemaan lähtevästä nuorukaisesta 2020-luvulla Tampereen yliopiston lastentautien professorin virasta eläkkeelle jääväksi lääketieteen kehityksen sivustaseuraajaksi.
Lukija pääsee seuraamaan Matin uraa alusta asti, lähtien Domman soluasunnosta, opinnoista Siltavuorenpenkereellä ja siirtymisestä sietä vapaalle läheisiin Liisankadun osakuntatiloihin.
Monen kollegansa tavoin Korppi suorittaa armeijan vasta lääkäriksi valmistumisen jälkeen, ensin alokasajan tavanomaisena palveluna, siirtyen sieltä suoraan Rukkiin, minkä jälkeen on vuorossa lääkintäupseerikurssi Hennalan varuskunnassa. Kokelasaika on pääasiassa varuskuntalääkärin työtä.
Mittava työura kertyy ensin lastenlääkärinä Kuopiossa ja myöhemmin professorina Tampereella. Paljon kokemusta karttuu mm. lasten allergioiden, reuman, diabeteksen ja syöpäsairauksien hoidossa. Lääkärin koulutusta Korppi on ollut muuttamassa luentopainotteisesta ongelmalähtöiseksi opetukseksi.
Kuin vahingossa myös oppihistoriaa
Oman urataipaleensa ohella Korppi esittelee kuin huomaamatta oppihistoriaa, suomalaisen yhteiskuntarakenteen ja sen ohessa terveydenhuoltojärjestelmän kehittymistä mm. teknologian kehitystä valaisevilla ajankuvilla ja anekdooteilla höystettynä. Henkilögalleria on melkoinen, Arvo Ylpöstä Terttu Arajärveen ja namibialaiseen soluasuntonaapuriin, josta tulee myöhemmin maansa varapresidentti.
Kirja antaa hyvin kuvan siitä valtavasta kehitysestä, mikä lastentautien hoidossa on tapahtunut reilun 50 vuoden aikana. Virstapylväinä taipaleella ovat epidemiat ja pandemiat: influenssapandemiat hongkongilainen vuosina 1968–70 ja moskovalainen vuonna 1977, vuosien 1973–1975 meningokokki-bakteerin aiheuttama epidemia, joka laantui rokotusten ansiosta, vuosien 2009–2010 sikainfluenssapandemia ja vihdoin vuosien 2020–2022 koronapandemia, johon aikaisempien tutkimusten, uuden teknologian ja maailmanlaajuisen yhteistyön ansiosta pystyttiin nopeasti kehittämään toimivia rokotteita. Edelleen maailman tutkijoita pitää valppaana lintuinfluenssan ja superbakteerien uhka.
Korppi todistaa rokotusten voimaa. Polio oli jo voitettu 1950-luvulla, 1980-luvulla rokotukset haemophilus-bakteeria vastaan hävittivät kokonaan aivokalvontulehdukset ja kurkunkannen tulehdukset. Tuhkarokko, vihurirokko ja sikotauti onnistuttiin hävittämään muutamassa vuodessa 1980-luvulla. Jo 1956 löytyneeseen RSV-virusinfektioon pystyttiin kuitenkin tuomaan ensimmäinen kaupallinen rokote vasta vuonna 2023.
Lapsen herkkää kuuntelua
Aina lääkärien suositukset eivät etene lääkärien toivomalla tavalla poliittiseen päätöksentekoon. Matti Korppi arvioi, että papilloomavirusta vastaan olisi jo saatu paremmin laumasuoja, jos rokotus olisi aloitettu heti vuonna 2013 myös murrosikää läheneville pojille. Vesirokkorokotus viivästyi niin ikään liian kauan.
Kirjan rakenne kuvaa Matti Korpin asennetta lääkärin työhön: kokeneella lastenlääkärillä pitää olla ”kuudes aisti”, millä hän tarkoittaa oman kokemuksen hyödyntämistä ja sekä muiden ammattilaisten että lapsen ja tämän vanhempien herkkää kuuntelua.
