”Voi kuinka upea romaani!” ”Oivaltava ja yllättäväkin.” ”Varma Finlandia-voittaja!” Näitä kommentteja olen kuullut ja lukenut somekanavilta pitkin syksyä. En siis ole yksin mielipiteeni kanssa. Markus Nummen Käräjät on lukijoiden suosikki, jostain syystä ei kuitenkaan Finlandia-raadin. Joka tapauksessa varma valinta pukin konttiin!
Meidän pienessä kirjastossamme on ollut jo vuosia ilo saada Suvi Ahola esittelemään Finlandia-ehdokkaat päivää paria ennen voittajan julistamista. Tälläkin kertaa paikalla oli myös toinen eläkkeelle jäänyt kirjallisuustoimittaja, Seppo Puttonen, joka on esitellyt ehdokkaat omalla Kirjallisuustoimittaja-sivustollaan. Kriitikoilla oli vähän enemmän ymmärrystä raadin erikoisemmillekin valinnoille, mutta myötätuntoa myös suuren lukijakunnan ihmettelylle. Täyttävätkö kaikki nyt ehdolla olleista hyvän romaanin kriteerit tai ovatko kaikki edes romaaneja? Tosin Suvi Ahola muistutti, että Finlandia-palkinnon ei ole tarkoituskaan olla mikään Vuoden paras romaani -kilpailu. Ja eikös sitä sanota, että Runeberg korjaa Finlandian virheet!
Finlandian lopulta voittaneen Pajtim Statovcin Lehmä synnyttää yöllä -romaanin loistokkuutta ei kumpikaan nimekäs kriitikko kiistänyt. Käräjille olisi kuitenkin mieluusti suonut vuoden suurimman kirjallisuuspalkinnon saaman huomion. Astellessani kirjastosta kotiin jäin miettimään, kuinka olisi käynyt Tuntemattoman sotilaan. Havukka-ahon ajattelijasta palkintolautakunnat tuskin ainakaan innostuisivat. Ja Seitsemän veljestä on tunnetusti aikalaiskritiikin teilaama.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Taas Runeberg korjasi: Käräjät on yksi ehdokkaista. Voittaja julistetaan Runebergin päivänä, mutta pelkkä ehdokkuuskin on kirjalle ja kirjailijalle lähes voitto. Sen huomaa kauppojen joulukattauksistakin. Koko Finlandia-kaarti on parhailla paikoilla marketteja myöten.
Käräjät on itsenäisen Suomen historian läpileikkaus, tosin totutusta poikkeavasta näkökulmasta. Itsenäistymisen kivut ja kansalaissodan jännitteet heijastuvat pitkälle. Joukkokäräjiin johtaneet tapahtumat ajoittuvat 1930-luvun kuohuntavuosiin. Tapahtumia kerrataan monesta näkökulmasta, monen kokijan kautta. Jokaisella on oma totuutensa. Nyt fokuksena on naisten kokema väkivalta, latistaminen ja vaientaminen, kuten muuten myös monessa tämän vuoden Finlandia-ehdokkaassa.
Käräjät on tarkka ja hienovarainen paitsi pienen paikkakunnan suljetun yhteisön, myös pinnan alla kytevien tuntojen kuvaajana. Kuka lopulta on terve, kuka sairas? Mikä on heikkoutta ja mikä vahvuutta? Kun asiat lähtevät menemään väärään suuntaan, niitä on vaikea ellei mahdotonta korjata oikein ja oikeudenmukaisesti.
Jos laki niin kuin se luetaan ei ole sopusoinnussa oikeudentunnon kanssa, yhteisö toimii oman eettisen normiston mukaan. Moni uskoo vaikenemisen ja unohduksen armollisuuteen.
