Maaseutu on kokenut viime vuosikymmeninä nopeamman muutoksen kuin 1960–70-lukujen vaihteen maalta- ja maastamuuton aikana. Silti se näyttäytyy asenteissa ja median kuvastossa yhä maatalousvaltaisena pientilojen onnelana lehmäkarjoineen ja heinäseiväsrivistöineen. Monitieteinen katsaus maaseudun elämään on siis tarpeen.
Tämänkin tietokirjan sytykkeenä on ollut korona, joka paitsi teki näkyväksi muuttuneen maaseudun, myös loi etätyöläisten kautta uudenlaista maaseutukulttuuria.
Etätyön ohella monipaikkaisuutta on voimistanut jo ennen koronaa eläkeläisväestön asettuminen pidemmäksi aikaa maaseudun kakkosasuntoon. Monipaikka-asujia ei kuitenkaan vieläkään osata ottaa mukaan maaseudun kehittämiseen.
Uusia näkökulmia
Monikerroksinen maaseutu -artikkelikokoelman kirjoittajat ovat historioitsijoita, yhteiskuntatieteilijöitä, kulttuurintutkijoita ja kasvatustieteilijöitä. He tarkastelevat maaseudun kehitystä jälleenrakennusajasta nykypäivään.
Tutkimuksen kohteena on sodanjälkeisen sukupolven muistot, mutta myös niin maaseudun jättäneiden naisten kuin sinne jääneiden miesten tunnot ja elämisen edellytykset.
Nostalgista on lukea artikkeleita iskelmäsanoituksista ja maitomainonnasta. Kukapa ei muistaisi Paul Brückin 1980-luvulla Valiolle ohjaamaa Maitoa maalta -mainosta tai lukuisia iskelmiä Hiljaisesta kylätiestä Maalaismaisemaan.
Hiljenevä kylätie
Sodan jälkeen pula oli kaikesta: ruuasta, asunnoista, työstä… Reilu kymmenen prosenttia peltoalasta oli menetetty, joten pellonraivaus ja maatalouden tehostaminen jäljelle jääneellä alueella oli ymmärrettävää. Kuitenkin teollistumiskehitys oli kiihtynyt Suomessakin jo ennen sotaa ja alkoi pian päästä uudelleen vauhtiin.
Pari vuosikymmentä myöhemmin asutustilat alkoivat autioitua, väki muuttaa kotimaan asutuskeskuksiin tai Ruotsiin. Asutustilat alkoivat autioitua, kauppojen ja koulujen lakkauttaminen kiihtyy yhä.
Toiminnot kohtaavat
Muuttuneen maaseudun monet kerrokset koostuvat kovin erilaisista toiminnoista.
Maa- ja metsätalous toimivat yhä enemmän koneiden varassa. Maatilojen määrä on vähentynyt, mutta tilakoot kasvaneet. Suuri osa metsänomistajista on kaupunkilaisia. Matkailukeskukset tuovat elinkeinoa, mutta myös muuttavat maisemaa. Sitä tekevät kuitenkin vielä enemmän aurinkovoima- ja tuulipuistot, datakeskukset ja kaivostoiminta. Luontoarvojen ja talouden ristiriita on luonut kiistoja Koijärven suojelusta Havumetsän lapsiin.
Kirja tarjoaa rakennusaineita muuttuvan maaseudun toimijoille, sekä maaseudulla ikänsä asuneille että tulokkaille.
Arjen turvallisuus nousee keskiöön, kun väki vähenee ja vanhenee ja palvelut kaikkoavat. Pohjois-Karjalassa on pitkään luotu kylien paikallisyhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyönä toimintaa turvallisuuden edistämiseksi. Toiminta pitäisi vielä laajentaa koko maahan ja nivoa yhteiskunnan rakenteisiin. Maailmanpolitiikka on tuonut mausteensa paikallisiin asioihin. Keskustelu maaseudun asuttuna säilyttämisen merkityksestä huoltovarmuudelle ja kokonaisturvallisuudelle on jälleen käynnistynyt meilläkin.
