Nuori nainen lumoaa kuulijat laulullaan, mutta joutuu kokemaan seksuaalista väkivaltaa ja sen vähättelyä. Maailma on miesten.
Näin oli 1600-luvun puolivälissä, kun Katriina Pentintytär lauloi yleisölle jouhikkonsa säestyksellä. Samanlaisia kokemuksia on kuitenkin edelleen 2000-luvun naisartisteilla, kuten näemme mm. tuoreesta PMMP-uutisoinnista.
Filosofian tohtori Paula Havaste tunnetaan historiallisista romaaneista, joissa tarina soljuu eloisasti, mutta myös ajankuva ja yksityiskohdat ovat kohdallaan. Lukijan mielessä museoista tuttu miljöö herää eloon. Vaikka joukossa on outoja käsitteitä, kerronnan kieli on nykyihmisen ymmärtämää. Tälläkin kertaa näkökulma on nuoren naisen. Lauha on itsenäinen teos Havasteen nuijasodasta alkaneessa sarjassa, jossa on aikaisemmin ilmestynyt teokset Laahus, Lieka ja Luode.
Lauhan alussa Riina, itäsuomalaisen pientilan Katriina Pentintytär, haaveilee 16-vuotiaana neitosena avioliitosta opintielle lähteneen kylän valtaperheen Johanneksen kanssa. Mielessä pyörivät myös kotipiirin lukuisat askareet, etenkin lampaat ja niiden pehmeästä turkista karstattava villa, sen kehrääminen ja lankojen värjääminen yhdessä äidin kanssa. Äidin neulomat taidokkaat sukat tuovat mukavasti lisätienestiä perheen talouteen.
Riina tuntee itsensä vääränlaiseksi ja ulkopuoliseksi. Hän ei vaan osaa käyttäytyä niin kuin aikuistuvan naisen pitäisi. Ei saisi puuttua miesten puheisiin, eikä varsinkaan laulaa niin, että oma ääni erottuu. Ei, vaikka osaisi laulaa puhtaasti ja kauniilla äänellä. Laulun lahja antaa kuitenkin mahdollisuuden nähdä ja kokea uusia asioita, jotka ovat vain harvoille mahdollisia.
Elämän suunta kääntyy yllättäen jo ennen seuraavaa kasken polttoa. Riinan elämänpiiri laajenee, kun hän lähtee kummisetänsä saattamana etsimään biologista isäänsä. Kummisedän aiemmin isolta tuntunut tupa kalpenee Juvan kartanon huoneiden rinnalla. Kartano on kuitenkin vaatimaton verrattuna Turun kauppiastaloon, johon Riinan matka seuraavaksi vie.
Matkalla yhä suurempaan maailmaan Riina tuntee itsensä yhä uudelleen vääränlaiseksi ja ulkopuoliseksi, vaikka saakin korjattua vaatetuksensa kutakuinkin uuden majapaikkansa tyyliin sopivaksi. Nuori nainen yrittää sopeutua, mutta ei mahdu ahtaaseen muottiin. Naiselle on tarjolla vain sivuosia yhteiskunnallisesta statuksesta riippumatta. Lukija huomaa ihmettelevänsä, kuinka syvään naisen menestykseen liittyvät asenteet ovat juurtuneet.
Seksuaalisuuteen liittyvät asenteet eivät näytä muuttuneen senkään vertaa. PMMP:n jälkeen monet naisartistit ovat tulleet julkisuuteen kokemansa seksuaalisen häirinnän tai väkivallan takia. Aikaisemmin kesällä uutisoitiin, kuinka käräjäoikeus hylkäsi syytteet miesjoukon tekemästä alaikäisen naisen joukkoraiskauksesta. Miksi naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on edelleen naisen häpeä?
Riinalla on laulun lahja. Hän saa kutsuja esiintymään vallasväen juhlissa. Huomio ja tunnustus lisää uskoa omiin kykyihin, mutta saa myös ajattelemaan omaa tulevaisuutta. Riina huomaa, että osaavan ja koulutetunkin naisen asioista päättää aina joku mies. Hän tuntee olevansa kauppatavaraa. Avioliitto on 1600-luvun neidon turva, mutta vaimon ei sovi laulaa ainakaan julkisesti. Pitäisi osata olla lauha, mutta kykeneekö Riina hillitsemään temperamenttinsa?
Havaste pitää lukijan otteessa niin, että lähes 500-sivuinen romaani tulee miltei kerralla luetuksi. Hän osaa käsitellä naisen elämän kipeitäkin asioita siloittelematta, kuitenkin ilman yksityiskohdilla mässäilyä.
