Mooses Putron arvoitus on Päivi Taussin Inkeri-trilogian päätösosa. Se on itsenäinen jatko-osa kirjoille Katrin kahdet kengät ja Sillalla käy tuuli, joiden lähtökohtana on kirjailijan omat inkerinsuomalaiset juuret. Suosittelen lämpimästi lukemaan kerralla kaikki kolme pientä kirjaa.
Taussin Inkeri-trilogia on ennen kaikkea kuvaus oman identiteetin etsinnästä – ja ehkä vähitellen myös löytämisestä. Sukututkimuksessa ahaa-elämykset ja pettymykset vuorottelevat usein. Inkeriläistausta tuo lisää haastetta; sukuhistoriasta on vaiettu Suomessakin menneinä vuosikymmeninä. Tilanne alkoi muuttua vasta Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena.
Aloin itsekin tutustua inkeriläisten historiaan tarkemmin vasta, kun Juuret Suomessa -projekti toi vuonna 1992 Suomen 75-vuotistapahtumiin ulkosuomalaisia eri puolilta maailmaa. Olimme isäntäperheenä parille vironinkeriläiselle ja pääsimme heidän siivellään mm. projektin päätapahtumaan, täpötäyden Helsingin jäähallin upeaan juhlaan.
Miksi en kysynyt aikanaan?
Pystyn hyvin samaistumaan kirjasarjan henkilöihin, varsinkin Suomessa kasvaneisiin sisaruksiin Ilonaan ja Kaarinaan, jotka joutuvat kursimaan tarinaa sukunsa vaiheista pohjautuen vuoroin vaiettuihin asioihin, vuoroin harmitellen, että antoivat aikaisempien polvien muistojen valua korvien läpi. Mummo oli tavallinen mummo, vaikea häntä oli kuvitella teinityttönä kävelemässä kahden veljensä kanssa valtakunnan rajan yli Suomeen. Yhtä vaikea oli kuvitella isoisääkään nuorukaisena, joka kävi useamman kerran salaa kotiseudullaan vielä Suomeen pakenemisen jälkeenkin.
Muiden kertomia menneitä tapahtumia on hankala sijoittaa aikajanalle. Meilläkin oli asunut jonkin aikaa inkeriläismummo lapsenlapsensa kanssa joskus isäni lapsuudessa tai nuoruudessa. Liitin heidät aina mielessäni samaan joukkoon sota-ajan Karjalan siirtolaisten kanssa. Inkeriläisten oli kuitenkin täytynyt tulla jo paljon aikaisemmin, viimeistään 1930-luvulla. Miksi en kysynyt heistä mitään edes silloin 1990-luvulla, kun inkeriläisiä alkoi tulla paluumuuttajina Suomeen?
Inkerin kansan vaiettu historia
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on tuonut uutta kiinnostusta myös Inkerin kansan kohtaloon. Tosin ei valtiollisella tasolla. Kirjailija Sofi Oksanen otti vastikään kantaa (Suomen Kuvalehti 14–15/2026) virallisen Suomen suhtautumiseen inkerinsuomalaisten kohtaloon Neuvostoliitossa. Stalinin aikaista kansanmurhaa ei ole tutkittu ja käyty läpi kunnolla. Oksasen mielestä myös unohtaminen on vainoa.
Päivi Taussin trilogia on kiinnostava kaikille oman sukutaustan ja identiteetin selvittelystä kiinnostuneille, ei pelkästään niille, joiden sukujuuret ovat Inkerinmaalla Luoteis-Venäjällä.
Pietaria ympäröivän alueen suomalaisasutus syntyi Stolbovan rauhan (1617) jälkeen, kun Ruotsi ryhtyi houkuttelemaan savolaisia ja karjalaisia asuttamaan valloittamaansa nälän ja vainojen autioittamaa aluetta. Sadassa vuodessa vakiintuneen suomalaisasutuksen asema alkoi muuttua, kun Pietari Suuri valloitti alueen takaisin Venäjälle. Alue säilyi kuitenkin kieleltään ja kulttuuriltaan vahvasti suomalaisena aina 1920-luvulle asti. Ennen vainoja ja pakkosiirtoja suomalaisia oli Inkerinmaalla pitkälle toistasataa tuhatta. Stalinin vainoissa inkeriläiset siirrettiin vankileiriolosuhteisiin eri puolille Neuvostoliittoa.
Mooses Putro oli todellinen henkilö, vuonna 1848 syntynyt säveltäjä, opettaja ja lehtimies, joka katosi jäljettömiin Pietarissa matkalla työtehtävästä kotiin 24.11.1919. Hän oli kirkkomuusikko ja kuoromies ja mm. Nouse, Inkeri -hymnin säveltäjä. Ja kyllä, Samuli Putro on samaa sukua. Se, miten Mooses Putro liittyi Päivi Taussin kuvaamien inkeriläisten elämänvaiheisiin, jääköön lukijoiden selvitettäväksi.
Monen kertojan kudelma
Päivi Taussi on taustaltaan toimittaja ja tietokirjailija. Inkeri-trilogia on hänen kaunokirjallinen avauksensa. Kolmen kirjan sarja rakentuu hauskasti erilaisten näkökulmakertojien tarinoista. Kaikissa kolmessa kirjassa on useampi kertojahenkilö.
Katrin kahdet kengät -kirjan päähenkilön esikuva on Taussin oma isoäiti, joka kävelee Suomeen 1919. Sillalla käy tuuli tuo kertojajoukkoon Katrin tyttärentyttäret Ilonan ja Kaarinan ja heidän pikkuserkkunsa, paluumuuttaja Arvin. Mooses Putron arvoituksen ratkomiseen osallistuu myös vironinkeriläinen Martin.
Taussi tuo tarinaan syvyyttä myös toisenlaisilla kertojilla. Ensimmäisessä osassa kommentaattorina on kirjailijan alter ego, ehkä tietokirjailija-Päivi. Toisessa osassa nykypäivän tulkintoja kommentoivat edellisten sukupolvien vainajat. Kolmannessa osassa ulkopuolisina tarkkailijoina ovat eläimet, milloin kärpänen katossa, milloin taas Lempaalan kujilla kotiväkeä kaipaava koira, jonka isäntäperhe lastataan Keski-Aasian puuvillasovhoosiin matkaavaan junaan.
