Luin alkusyksystä Pedro Hietasen elämäkerran. Ties kuinka monta kertaa olen syksyn mittaan viitannut siihen eri keskusteluissa. Janne Flinkkilän teos on kaikin puolin mittava. Elämäkertaa varten hän on haastatellut Hietasen lisäksi kunnioitettavan määrän maamme eturivin musiikki- ja kulttuuriväkeä laidasta laitaan. Ajallisesti käydään läpi suomalaisen musiikin kenttää 1950-luvun alkuvuosilta 2020-luvulle.
Pedroa Flinkkilä haastatteli viimeisen kerran vain vähän ennen tämän kuolemaa 6. 12. 2023. Lähes 600 sivuinen kirja on myös nautittavaa luettavaa: ”Pedro värittää omaa tilannekuvaansa vain hillitysti. Hän nauttii mustasta huumorista, mutta ei mattamustasta vaan kiiltävän mustasta. Jos huumori ei ime valoa itseensä vaan heijastelee kuin flyygelin kylki, mustaan pintaan voi peilata itseään.”
Hietaselle oli ehdotettu elämäkerran tekemistä useampaankin kertaan. Pitkään hän kieltäytyi, mutta otti lopulta itse yhteyttä Flinkkilään. Vakavasti sairastunut mies tiesi, että hänen mukanaan katoaisi mittava osa suomalaisen kevyen musiikin historiaa.
Janne Flinkkilä otti tehtäväkseen selvittää, mitä on pedrohietasuus. Hän lähtee liikkeelle Hietasen perheestä ja kotikylästä Verlasta. Äiti on paikallisia, kotoisin tyypilliseltä kymenlaaksolaiselta pientilalta, joka ei ihan riitä elättämään perhettä. Osa elannosta saatiinkin tehtaasta. Isä tuli Verlaan siirtolaisena. Hän ansaitsi leipää perheelle muun muassa taksiyrittäjänä. Tausta selittää osaltaan, että Pedro pärjäsi mainiosti kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Musiikki tuli Pedrolle äidinmaidossa. Äiti opetti Heikki-pojan soittamaan harmonikkaa korvakuulolta. Viisivuotiaana Pedro alkoi jo esiintyä julkisesti. Kun perhe myöhemmin muutti Kouvolan Ravikylään, poika pääsi musiikkiopistoon ja oppi lukemaan nuotteja. Kaksikielisyydestä tulikin valtti. Lapsuuden perheen ohella oma perhe oli Pedrolle kaikki kaikessa. Avioliitto niin ikään pohjoiskymenlaaksolaisen Tarjan kanssa kesti sekä työntäyteiset menestyksen vuodet että lamavuosien vaikeimmat ajat vaimon kuolemaan asti vuonna 2019.
Ammattimainen muusikon ura alkoi 14-vuotiaana vanhempien suostumuksella ja nimismiehen luvalla. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta siinä vaiheessa, kun aamuyöhön venyvät ravintolakeikat ulottuivat junamatkan päähän Kotkaan, alkoi koulu kärsiä. Kouvolan lyseon rehtori Helvi Honka, pieni ja hento nainen, kutsui Heikki Hietasen puhutteluun. ”Vain nöyrä voi olla voimakas, vain voimakas voi olla lempeä” lukee Helvi Hongan patsaan jalustassa Kouvolan kirjastotalon edustalla. Honka ymmärsi, että pojan keikkatuloilla oli tärkeä merkitys perheen elannolle, mutta ei voinut myöntää erivapauksia koulutyöstä. Rehtorin kanssa sovittiin, että Heikki voi nukkua aamutunnit kotona, kunhan hoitaa koulun muuten. Vaikka lukio jäi lopulta kesken, elämän korkeakouluja riitti myöhemmin ja Helvi Honka olisi voinut olla ylpeä oppilaansa sivistyksestä. Loppuun asti Pedro oli intohimoinen lukija ja filosofian harrastaja.
Helpompi olisi luetella Suomen musiikkielämästä ne henkilöt, joiden kanssa Pedro ei työskennellyt. Pitkän uransa aikana hän ehti tehdä yhteistä keikkaa jopa Repe Helismaan ja Eemelin, Ansa Ikosen ja Tauno Palon kanssa. Kymenlaaksolaiset Junnu Vainio, Veikko Lavi ja kumppanit tulivat jo varhain tutuiksi. Myöhemmin Yhtyeineen-kokoonpanon vaihtuvien solistien säestäjänä monipuolisuus kehittyi ja Pedron ”kielitaito” pääsi oikeuksiinsa. Soittajat hoitivat hommansa, oli solistina Paula Koivuniemi, Martti Innanen, Eino Grön tai Irwin Goodman. Muut hämmästelivät, kun Pedro soitti prima vistana Juhani Markolan vaikeat italialaissävelmät. Korvakuulolta soittamisesta taas oli hyötyä mm. Irwinin säestämisessä ja myöhemmin Hurriganes-kaudella.
Tunnetumpaa historiaa ovat vuodet Pepen ja Paradisen ja Wigwamin riveissä sekä oman Pedro’s Heavy Gentlemen -kokoonpanon kanssa. Tässä vaiheessa Dave Lindholmin antamasta lempinimestä tuli muuten myös virallinen etunimi. Tai vuosikymmenet M. A. Nummisen aisaparina niin Wittgenstein-kiertueilla kuin Gommi ja Pommi -duossa. Tai toiset 40 vuotta Ritva Oksasen säestäjänä. Tai lukuisat tv- ja radio-ohjelmat… Mutta kuinka moni tietää, että Pedro Hietanen oli myös Iitin musiikkijuhlien vakioesiintyjiä? ”Palkittu klassinen pianisti ja Iitin musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Laura Mikkola sanoo sen suoraan: Pedro on suuri muusikko”, Flinkkilä kirjoittaa. Oli tyylilaji mikä tahansa, työ hoidettiin aina ammattitaidolla. ”Lopulta painavinta historiallista dokumentaatiota Pedro Hietasen elämäntyöstä on kaikki musiikki, jota hän on soittanut, sovittanut, säveltänyt, tuottanut tai tehnyt muilla tavoin mahdolliseksi.”
Janne Flinkkilä, Pedro. Like 2024
