Stressaavassa ja alati muuttuvassa maailmassa tarvitsemme kaikki resilienssiä eli kriisinkestävyyttä. Aiheesta onkin kirjoitettu paljon. Tietokirjailija, valmentaja Ulrika Björkstam on kirjoittanut helposti luettavan, mutta tavattoman viisaan kirjan Kehitä resilienssiä – opas muutoskykysi vahvistamiseen (Tuuma-kustannus, 2025). Kirja sopii hyvin kustantamon selkeiden tietokirjojen sarjaan.
Ulrika Björkstam tietää, mistä puhuu. Lentokone syöksyi vuonna 2008 Meksikossa päin liikekeskusta, jossa Björkstam sattui olemaan Hän oli tuohon aikaan töissä Meksikossa, hiljattain avioitunut ja matkalla omiin syntymänpäiväjuhliinsa. Onnettomuus muutti Björkstamin elämän kaikin tavoin. Suomeen palasi pitkän sairaalakierteen jälkeen monta leikkausta kokenut ja monenlaista hoitoa edelleen tarvitseva nainen.
Kirjan kiinnostavinta osuutta ovat tietenkin tietokirjailijan omat kokemukset. Niistä selviäminen vaati suuren suurta resilienssiä, mutta myös hoitoa ja vanhempien ja ystävien apua. Björkstam kirjoittaakin, että apua pitää oppia pyytämään ja saamaan. Vastavuoroiset ihmissuhteet ovat tärkeitä, sillä emme elä ja selviä täällä yksin. Toisiin on hyvä nojata. Puolin ja toisin.
Resilienssiä voi oppia
Resilienssi on Björkstamin mukaan kimppu taitoja, joita jokainen voi oppia. Se ei ole ominaisuus, joka ihmisellä joko on tai ei ole. Resilienssi pohjautuu latinan sanaan resilire eli ponnahtaa pois. Resilienssi on vastavoima stressille. Se on myös kykyä elää omien arvojen mukaista elämää.
”Sen hyväksyminen, että nyt minulle kävi näin ja tämän kanssa on elettävä, ei suinkaan ole helppoa varsinkaan suurissa vastoinkäymisissä”, Björkstam kirjoittaa. Ihmisen mieli ryhtyy luonnostaan vastustamaan tapahtumaa ja kysymään, miksi juuri minulle. Vastustelu kuluttaa energiaa eikä elämä toimi ansaintalogiikalla.
Pidän kirjan mutkattoman selkeästä tekstistä, jota on mukava lukea. Tietokirjailija nostaa esiin monien kouluttajien ja tutkijoiden, kuten onnellisuustutkija Martin Seligmanin ja futuristi Niko Herlinin ajatuksia. Tietoa tarjoillaan helpon toteavalla tavalla, ja lukija voi tehdä itse omat kokeilunsa ja johtopäätöksensä. Kirjassa on eletyn elämän ja sen hyväksymisen vahva leima.
Kirjan kantavia ajatuksia ovat toivon ylläpitämisen tärkeys sekä hyväksyvä elämänasenne, ”nyt on näin”. Kirjassa on paljon harjoituksia. Monet niistä ovat kaltaiselleni tietokirjojen ahmijalle tuttuja, mutta vähän uudenlaisiksi tuunattuja.
Pidin kovasti kirjoittamisesta kertovista kappaleista ja niin sanotusta Pennebakerin menetelmästä, johon olen tutustunut aikaisemminkin. Kirja nosti esiin halun harjoittaa menetelmää uudelleen.
NLP-henkisenä ja eteenpäin menevänä ihmisenä pidin erityisesti tavoiteharjoituksista. Uskon siihen, että aivot kukoistavat, kun ne saavat tehdä työtä omien tavoitteiden hyväksi. Tavoitteita tarvitsemme sekä tavallisessa arjessa että kriisien ja muutosten keskellä.
Resilienssiä voi Björkstamin mukaan oppia halki elämän.
Lohdullinen tieto ajassa, jota juuri nyt elämme.
