Pieni korealainen keramiikkapaja (Otava, 2025) on korealaisen Yeon Somin toinen teos. Kirja on käännetty monille kielille. Suomeksi kirjan on kääntänyt Taru Salminen.
Kiinnostuin kirjasta, koska keramiikka on aina kiehtonut minua. Haluan oppia keramiikan tekemistä, kunhan aika on kypsä. Pieni korealainen keramiikkapaja on hyvän mielen kirja ja selkeästi toipumiskirjallisuutta. Hidasta elämää, opi jotakin uutta, etsi hyvä ihmisiä, niin toivut raskaista kokemuksista.
Kolmikymppinen tv-käsikirjoittaja Jeongmin vuokraa asunnon Kastanjanpiikkikylästä Soulin lähistöltä toiveikkaana. Hän ei jaksa enää työtään vaan irtisanoutuu ja eristäytyy kotiinsa. Olo on tympeä: “Hän tunsi eksyneensä kolmikymppisyyden labyrinttiin, muttei silti tuntenut epätoivoa – kenties siksi, että oli jo luopunut toivosta paeta. Hänen aiempi olettamuksensa leppoisasta elämästä tässä talossa oli mennyt täysin pieleen.”
Jeongmin eksyy pieneen kahvilaan, joka paljastuu keramiikkapajaksi. Omistaja on ystävällinen ja tarjoaa kahvia ja kutsuu paikalle uudestaan. Niinpä Jeongmin alkaa opettella savitöitä kaksi kertaa viikossa. Siitä alkaa uusi elämä, niin kuin toipumisromaaneissa aina. Jeongminissa lähtee elämä taas kuukausien alakulon jälkeen liikkeelle, pikku hiljaa.
Saven kanssa työskentely ei ole helppoa. Kerta kerralta päähenkilö oppii lisää. Hän tutustuu keramiikkapajan ihmisiin ja löytää hyviä tyyppejä elämäänsä. Rakkauskin raottaa oveaan.
Pieni korealainen keramiikkapaja on hyväntuulinen pieni tarina. Korealaisuus tuo romaaniin oman eksoottisen vivahteensa. Kohteliaisuus, vähäeleisyys ja toisaalta kova kilpailukulttuuri ovat olennainen osa romaania.
Taru Salminen on suomentanut kirjan taiten – korealaisuus elää teoksessa mukavalla tavalla. Lukija saa sopivasti tietoa uudesta kulttuurista, mutta mitään ei kerrota puhki.
Sormet saveen ja elämä hitaaksi – siinä hyvän elämän ohjeita.
