Raili Mikkasen Kettuperhonen on lasten kuvakirja, jonka hellyttävä kuvitus on Harri Tarkan käsialaa. Mikkasen kaunis ja haikea satu herää eloon kuvien avulla ja koskettaa pientäkin lukijaa kyyneliin asti.
Tarina tapahtui kauan sitten ja sitä ovat kertoneet eteenpäin meri ja tuuli. Lopulta tuuli kuljettaa tarinan myös Railin korviin, joka kirjoittaa tarinan ylös. Se on vanha tarina ketusta ja perhosesta. Kettu ja perhonen kohtaavat sattumalta, rakastuvat ja viettävät rakkauden täyteisen kesän yhdessä.
Kesästä muistoksi jää kaksi kettuperhosta, Onni ja Ilo. Teos on ketun ja perhosen sekä niiden hellän rakkauden ansiosta suloinen ja kaunis tarina. Kuitenkin, kun syksy saapuu, perhosen on aika lentää pois. Kun perhonen istuu sinikellolle, tulee tuuli täyttämään tehtävänsä ja kuljettaa perhosen pois. Eikä kukaan nähnyt sitä koskaan sen jälkeen.
Jäljelle jäävät ketun hoidettaviksi Onni ja Ilo, metsiin onnea tuovat kettuperhoset. Tarina on kaunis ja koskettava. Kerronta on sujuvaa ja lapsentasoisesti kirjoitettua. Lapsi pystyy tarinasta poimimaan sekä surun että kauneuden. Kaksi pientä kettuperhosta ovat kaunis ihme, jonka syntymiseen tarvittiin hellä rakkaussuhde. Rakastavaiset joutuvat eroon liian pian ja tuottaa tarinaan surua.
Uskon tämän olevan hieno tarina vanhempansa menettäneelle lapselle. Surusta voi löytää kauneuden. Teos voi auttaa lasta tajuamaan, että on itse pieni ihme, pieni kettuperhonen, joka on surusta huolimatta arvokasta ja kaunista. Tarina voi myös auttaa ymmärtämään jäljelle jääneen vanhemman surua, joka lapsen voi olla vaikeaa hahmottaa.
Kettuperhonen opettaa empatiaa ja auttaa hahmottamaan muiden surua, vaikka se ei olisi lapsen elämässä ajankohtaista. Paras tapa lukea tarina on tietenkin turvallisen aikuisen kainalossa, joka voi lohduttaa myötätunnon kyyneleet pois.