Ennen kuin kahvi jäähtyy on maagista realismia parhaimmillaan. Kaikki tapahtumat sijoittuvat pieneen kahvilaan, jossa eletään normaalia kahvilan arkea. Maagisen ulottuvuuden kirjaan tuo mahdollisuus matkustaa ajassa.
Kahvilassa on yksi tuoli, jossa juomalla kahvinsa voi matkustaa ajassa. Aikamatkustukseen kuuluu kuitenkin monimutkaisia sääntöjä, joita on pakko noudattaa. Tärkeintä kuitenkin on muistaa juoda kahvi kokonaan ennen kuin se jäähtyy. Jos ei juo, muuttuu aaveeksi. Kun kahvin on juonut, palaa takaisin nykyaikaan.
Aikaa ei siis ole paljoa. Onko järkeä edes palata menneeseen? Lisäksi voit tavata henkilön vain, jos hän on käynyt tuossa kahvilassa. Ja omalta tuoliltaan ei voi liikkua. Eikä mikään, mitä menneisyydessä teet, muuta tulevaa. Jääkö siis enää mitään syytä matkustaa ajassa?
Kirja kertoo neljästä ihmisestä, jotka kaikista säännöistä huolimatta päättävät matkustaa ajassa, edes tuon lyhyen hetken ajan. He istuvat tuohon tiettyyn tuoliin ja valmistautuvat kohtaamaan eri ajassa heille tärkeän henkilön. Jokaisen syy on hyvin erilainen, mutta silti kaikissa taustalla on rakkaus toista ihmistä kohtaan.
Mielenkiintoinen hahmo kirjassa on vähäeleinen aave, joka istuu kahvilassa juuri tuolla paikalla, josta voi matkustaa ajassa. Aave lukee tyynesti kirjaa päivästä toiseen nauttien kahvia. Jokaisen aikamatkailijan täytyy odottaa kärsivällisesti, että paikka vapautuu. Aave käy kerran päivässä vessassa ja vain tuon ajan paikka on vapaa. Voi olla hyväkin asia, että aikamatkustustajan täytyy ensin hieman harkita, eikä lähteä matkaan ajattelematta tarkoitusperiään.
Kawaguchin teos on todella hyvin kirjoitettu ja koskettava tarina. Se koostuu neljästä pienemmästä tarinasta, jotka kuitenkin kietoutuvat yhdeksi tarinaksi. Kirjailijan kerronta on miellyttävää lukea ja kuljettaa mukanaan alusta loppuun. Teos tarjoaa lukijalle kiehtovan tarinan lisäksi paljon ajateltavaa niin ihmissuhteista kuin tunteista ja elämästä.
Ennen kuin kahvi jäähtyy on ennen kaikkea mielenkiintoinen romaani, jonka tarina on loistava. Samalla se on mainio sukellus japanilaiseen kulttuuriin. Lukiessa huomasin ajattelevani, miten eri tavalla me suomalaiset suhtautuisimme tuohon ja tuohon ja… Kirjan tunnelma on surullisistakin teemoista huolimatta lämmin, kuin kuppi kuumaa, herkullista kahvia tai lämmin ystävän halaus.
