Painettu kirja pitää pintansa – vai pitääkö?

Kirjallisuuden ystävät on Suomen suurin kirjan lukemiseen keskittyvä facebook-ryhmä. Ryhmä on julkinen ja avoin. Kuka tahansa voi nähdä, keitä ryhmässä on ja mitä jäsenet julkaisevat, ja kuka tahansa voi löytää ryhmän.  Suora linkki ryhmään etusivulle löytyy tästä.   Kannattaa liittyä. 

Allekirjoittanut eli Kirjamaan tuottaja kysyi kolmisen viikkoa sitten Kirjallisuuden ystäviltä, missä formaatissa he lukevat kirjansa. Vastauksia tuli nopeasti kaikkiaan 83 jäseneltä, ja keskustelua käytiin niin formaateista kuin laitteista ja lukutavoista. Viestiketjun päässee lukemaan nopeimmin parhaiten kirjoittamalla ryhmän etusivulla hakukenttään sanat “Missä formaatissa”

Yritin viedä tänään aineiston exceliin laskeakseni, miten suomalaiset lukevat kirjansa. Tässä artikkelissa referoidaan ehdottoman epätieteellisesti viennin tuloksia.

Ensiksi se kaikkia eniten kiinnostava tieto: suomalaiset uskovat edelleen vahvimmin painettuun kirjaan.  Jos et usko, niin katso oheista kuvaa.

Laskentakaavaa kiinnostavampaa oli poimia lukijoiden kommentteja ja ajatuksia  painetusta kirjasta, äänikirjasta, tai tekstin lukemisesta älylaitteella tai lukulaitteella. Kommenteista nousi muutama aihealue ylitse muiden.

Olen poistanut tästä artikkelista puhujat – Ajatukset ovat se arvokas asia.

Viestiketjussa näyttivät lukulaitteet saavan aluksi eniten kannatusta, eritysesti niiden silmäystävällisyyden ansiosta. Tabletilta tai puhelimesta lukemista pidettiin suorastaan vastenmielisenä, johtuen siitä, ettei se tahdo onnistua kirkkaassa auringonvalossa.  Toisaalta myös täysin vastakkaisia kommentteja kuultiin. Yksi vastaajista kertoi lukevansa kaikki kirjansa puhelimesta “just samanlaisista syistä: valaistus hoituu itsestään, tekstin koon saa määriteltyä ja kevyt pitää kädessä.”  Itsevalaisua pidettiin tärkeänä myös hämärissä tai yöllä luettaessa, ja puhelimen etu oli, että se on aina mukana.

Eri päätelaitteiden luettavuudessa tabletit nousivat digilaitteissa lukulaitteiden rinnalle ja niiden ohitse. Tärkeänä pidettiin, ettei kumpikaan niistä tarvitse ulkoista valonlähdettä. Kirjan luettavuutta valossa kuin valossa pidettiin tärkeänä, mutta sen rinnalla oli tärkeää, että fontin kokoa voi säätää, kuten myös palstan leveyttä.

Puhelin sai myös yllättävänkin vankkaa kannatusta, kuten seuraava sitaatti osoittaa:

“Puhelimesta luen kaiken. Tottakai mulla olisi myös iPad, mutta puhelin on paras!”

Lukuaikapalvelut

Vastaajista moni tuntui lukevan kirjoja lukuaikapalvelusta, koska kommenteissa kehuttiin sitä, miten mukana voi olla koko kirjastollinen kirjoja.

Teknisesti toimivat lukuaikapalvelut saivat ryhmäläisiltä kritiikkiä eettisyydestään.  Äänikirjabisneksestä huomautettiin, että se on “ansaintalogiikaltaan kaikin tavoin sairaalloinen” samalla kun edullisimmaksi lukutavaksi suositeltiin – kirjastoa.

Kirjailijoiden onnettomiin tekijänoikeuspalkkioihin viitattiin myös seuraavissa sitaateissa:

“Luen todella, todella paljon, mutta siltikään ei ole tarvinnut aloittaa lukuaikapalvelun asiakkaana.”

“Olisin ehkä valmis maksamaan kirjasta vähän enemmän, jos se menisi kirjailijalle – Varsinkin, jos vaarana on että aletaan saada tekoälyn väsäämiä kirjoja.”

Oikeaa kirjaa pidettiin myös silmille ystävällisenä, mutta sitten  ainakin minä koin yllätyksen.

Painetun kirjan kannattajalta kysyttiin, mitä tapahtuu sitten, “jos menetät kykysi lukea – siis jos silmälaseilla ei enää voi näön tarkkuutta sellaiseksi, että voisit lukea kirjan pientä tekstiä?”  Kysymyksen esittäjä otti esimerkkinä esille kaihin.

Seuraava kommentoija jatkoi samasta aiheesta ja liputti e-kirja puolesta. Hänen silmiään painetut kirjat rasittivat enemmän kuin e-kirjat, joissa voi säätää fontin kokoa ja valoisuutta.  Havainto keskustelutti, ja vasta-argumenttina yksi totesi, että hän on aina pystynyt kääntämään perinteisen kirjan sopivaan asentoon.

Äänikirjat yössä ja työssä, tabletti matkalle

Äänikirjan puolestapuhujat nostivat formaatin ylivoimaisuuden erityisesti, kun kirjaa luetaan yöaikaan tai vaikkapa töissä, jossa silmien ja käsien pitää tehdä muuta. Niin tablettia kuin kännykkää kehuttiin erityisesti kun pitää olla matkalla, koska kirjat eivät mahdu matkalaukkuun niin hyvin kuin yksi tabletti.

Summarum

Kirjan lukutavat muuttuvat, ja vastausten runsaudesta sekä keskustelun intensiteetistä voi päätellä, että kirja ja suomen kielellä kerrotut tarinat eivät ole ainakaan menettämässä tenhovoimaansa.

Menettääkö se sitten jonkin alustoistaan onkin toinen tarina. Painetun kirjan myynnin laskusta on puhuttu eniten, ja onkin totta, että myynnin kokonaistilastot ovat pysyneet tasaisina vain lukuaikapalveluiden ja äänikirjojen suosion ansiosta.

“On mukavaa kun voi käyttää erilaisia lukutapoja tilanteen mukaan” 

Niin kuin kaikki kirjallisuuden ystävät hyvin tietävät,  lukija on kuningas, ja hän päättää ei vain siitä, mitä lukee vaan myös sen, miten. Olisiko kuitenkin mahdollista lanseerata jollakin aikavälillä Suomeen vastuullisen lukijan käsite? Mitä tuo vastuullisuus sitten olisi?

Useassa vastauksissa viitattiin kirjailijan toimeentuloon, mikä on ollut kuluneena vuonna vahvasti esillä. Kun äänikirjapalvelut leikkaavat kirjailijan tulosta 80%, kysymys on aiheellinen. Haluammeko kurjistaa juuri häntä ja häneen toimeentuloaan, jonka tarinoista nautimme.

Toinen ja vähemmän keskusteltu vastuullisuuskysymys liittyy metsien monimuotoisuuteen ja paperiteollisuuteen. Yksikin vastaajista muistutti että digikirja on ekoteko.

Painettu kirja pitää pintansa? Vai pitääkö? – Olisikohan tarvetta tarkemmalle tutkimukselle.

#Kirjamaa olisi halukas toteuttamaan sen.

Pasi Luhtaniemi